Diaarinumero: 14/185/88
Ratkaisu annettu: 01.12.1988
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Tapahtumatiedot Myyjä on 4.6.1987 lähettänyt paperintuhoojan (1 paletti, 0,5 m³, 95 kg) vastaanottajalle Tampereelle. Huolintaliike (päärahdinkuljettaja) on vastaanottanut lähetyksen kuljetettavaksi huomautuksitta Vantaan terminaaliinsa. Kuljetus on tapahtunut lähettäjän rahtikirjalla nro X, johon koko kuljetuksesta vastaavaksi rahdinkuljettajaksi on merkitty huolintaliike. Huolintaliikkeen Vantaan terminaalista alirahdinkuljettaja on kuljettanut lähetyksen päärahdinkuljettajan Tampereen terminaaliin. Paperintuhooja on vastaanotettu Tampereen terminaalissa 5.6.1987 huomautuksitta. Päärahdinkuljettaja on tämän jälkeen antanut erään autoilijan tehtäväksi kuljettaa mainitun paperintuhoojan Tampereen terminaalista vastaanottajalle. Kuljetus on perustunut rahtikirjaan X. Autoilija on ottanut paperintuhoojan huomautuksitta kuljetettavakseen ja hän on myös vastaanottanut kuljetusta koskevan rahtikirjan X. Autoilija on jättänyt tavaran vastaanottajan toimipaikkaan ilman vastaanottokuittausta 5.6.1987. Vastaanottaja on pakkauksen purettuaan havainnut paperintuhoojan vaurioituneen ja reklamoinut päärahdinkuljettajalle asianmukaisesti. Vakuutusyhtiön vahinkoilmoituksessa todetaan, että pakkauksessa ei ole havaittu ulkonaisia vaurioita. Sen sijaan on todettu paperintuhoojan vaurioituneen pakkauksensa sisällä siten, että täyttöpaneelin puoli on painunut kasaan, mikä on aiheutunut ilmeisesti siitä, että pakkaus on matkan aikana pudonnut ylösalaisin. Lausunnonpyytäjän kanta Autoilija on ottanut paperintuhoojan kuljetettavakseen täysin itsenäisenä rahdinkuljettajana. Päärahdinkuljettajan ja autoilijan välillä ei ole ollut sopimusta vastuunjaosta. Autoilija on ottanut kuljetusta koskevan rahtikirjan vastaan varauksitta ja rahtikirja on ollut mukana kuljetusta suoritettaessa. Vastaanottaja on todennut tavaran vaurioituneen kuljetuksen aikana ja reklamoinut asianmukaisesti. Kun autoilija ei ole edes väittänyt, että tapaukseen soveltuisi TKSL 28 tai 29 §:ien vastuustavapautumisperuste, lausunnonpyytäjä katsoo autoilijan olevan TKSL 12 §:n 2 momentin, 13 §:n 3 momentin ja 27 §:n 1 momentin nojalla vastuussa kuljetuksen aikana tapahtuneesta tavaran vaurioitumisesta. Autoilijan vakuutusyhtiön kanta Autoilijan vakuutusyhtiö katsoo autoilijan olevan vapaa vastuusta pääasiassa seuraavin perustein. Mitään näyttöä ei ole esitetty siitä, että tavara olisi vaurioitunut autoilijan suorittaman kuljetuksen aikana. Pakkauksessa ei ole havaittu missään vaiheessa ulkoisia vaurioita. Autoilija ei ole voinut tehdä tavaran kuntoa koskevaa varaumaa rahtikirjaan eikä varauman puuttumisella siten ole merkitystä hänen korvausvelvollisuutensa kannalta. Kysymyksessä ei ole ollut perättäiskuljetus, eikä autoilija muutoinkaan ole ottanut vastatakseen koko kuljetuksesta. Autoilija olisi näin ollen velvollinen korvaamaan vahingon ainoastaan, jos sen näytetään tapahtuneen aikana, jolloin tavara on ollut hänen vastuullaan. Autoilija on päärahdinkuljettajalta saamansa toimeksiannon perusteella sitoutunut tavaran kuljettamiseen yhtiön Tampereen terminaalista vastaanottajalle ja näin ollen vastaa vain omasta sitoumuksestaan päärahdinkuljettajalle. Tässä tapauksessa ei tiedetä, missä kuljetuksen vaiheessa tavara on vahingoittunut. Pelkästään siihen seikkaan, että autoilija on suorittanut kuljetuksen viimeisen osuuden, ei voida perustaa hänen korvausvelvollisuuttaan asiassa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista saatavan selvityksen nojalla lautakunta toteaa osapuolten olevan yksimielisiä itse tapahtumien kulusta. Erimielisyyttä vallitsee sen sijaan siitä, onko vahinko tapahtunut tavaran ollessa autoilijan hallussa vai ei. Lautakunta katsoo muun selvityksen puuttuessa, että tavaralle sattuneen vahingon syntymisaika ja -tapa ovat jääneet selvittämättä eikä näin ollen ole näytetty vahingon tapahtuneen sinä aikana, jolloin tavara on ollut autoilijan huostassa. Lautakunta toteaa, että TKSL 45 §:n mukaan, mikäli useat rahdinkuljettajat peräkkäin suorittavat kuljetuksen sellaisen kuljetussopimuksen perusteella, joka on vahvistettu useana kappaleena tehdyllä rahtikirjalla, joista vastaanottajan kappale seuraa tavaraa, jokainen kuljettaja on vastuussa koko kuljetuksesta. Toinen ja seuraava rahdinkuljettaja tulee kuljetussopimuksen osapuoleksi rahtikirjassa mainituilla ehdoilla ottaessaan tavaran ja rahtikirjan vastaan. Edelleen TKSL 46 §:n 2 momentin mukaan kotimaisessa kuljetuksessa on varaumien merkintä rahtikirjaan ja TKSL 13 §:n säännöksen soveltaminen välttämätöntä vain, jos joku rahdinkuljettajista sitä vaatii. Tällaista vaatimusta ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole tehty. Päärahdinkuljettaja on sitoutunut koko kuljetuksen suorittamiseen. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tosiasiallinen kuljetus on tapahtunut saman rahtikirjan nojalla paitsi muiden myös osittain alirahdinkuljettajan ja autoilijan suorittamana. Kuljetukset ovat tapahtuneet peräkkäin ja rahtikirjan vastaanottajakappale on seurannut tavaraa. Kuljetus on siis ollut luonteeltaan perättäiskuljetus siitä huolimatta, että tapauksessa ei ole menetelty TKSL 46 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla, koska saman pykälän 2 momentin mukaan kotimaisessa kuljetuksessa menettely ei ole välttämätön. Lautakunta toteaa edelleen osapuolten olevan yksimielisiä siinä suhteessa, että vahinko on tapahtunut kuljetuksen jossakin vaiheessa tavaran ollessa jonkun rahdinkuljettajan hallussa. TKSL 48 §:n 1 momentin 3-kohdan mukaan, jollei voida todeta, ketkä rahdinkuljettajat ovat vahingosta vastuussa, korvausvelvollisuus jaetaan rahdinkuljettajien kesken heidän rahdista saamansa maksuosuuden mukaisessa suhteessa. Lautakunta katsoo TKSL 45, 47 ja 48 §:n 1 momentin 3-kohdan nojalla, että kyseessä olevassa tapauksessa autoilija on viimeisenä rahdinkuljettajana päärahdinkuljettajalle vastuussa määrästä, joka vastaa hänen saamaansa maksuosuutta koko rahdista. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA