Diaarinumero: 13/80
Ratkaisu annettu: 05.03.1981
Vakuutusyhtiö A on pyytänyt Tiekuljetusvakuutuksen vahinkolautakunnan lausuntoa rahdinkuljettajan vastuusta asiassa, jossa lasia sisältänyt kuorma on vahingoittunut kuljetuksen aikana. Lautakunta on saanut asiakirjoista tietää seuraavaa:
Rahdinkuljettaja B on ottanut kuljetettavakseen lähettäjä C:ltä lasikuorman Stolbergista Saksan Liittotasavallasta Suomeen. Kuljettaja on kertonut joutuneensa eräässä kadunkulmassa Stolbergissa äkkijarrutukseen, koska eteen ilmestyi pakettiauto. Jarrutuksen yhteydessä lasikuorma liikkui noin kaksi metriä eteenpäin kuormatilassa, minkä seurauksena laseja vahingoittui. Lähettäjä on vaatinut korvausta rahdinkuljettajalta. Rahdinkuljettajan pyynnöstä Havariekommissariat C.Gielisch on suorittanut tarkastuksen vahingosta ja laatinut asiassa tarkastuskertomuksen. Vakuutusyhtiö A on todennut, että kyseessä on liikenteessä tapahtunut jarrutustilanne, jossa lähettäjän lastaama ja tukema lasti on liikkunut rajusti eteenpäin aiheuttaen huomattavia lasivaurioita. Vakuutusyhtiö A:n Saksan edustajan lakimiehet ovat tutkineet kyseistä tapausta ja lausuntonsa mukaan ovat nähneet mahdollisena vedota CMR:n vastuusta vapauttaviin pykäliin. Tarkastuskertomuksen mukaan kuljettaja oli erästä risteystä lähestyessään joutunut käyttämään täysjarrutusta, koska rahdinkuljettajan ajoneuvon editse oli risteyksen poikki ajanut rekisteritunnukseltaan tuntemattomaksi jäänyt henkilöauto. Nopeusmittarin piirturin mukaan kuljettaja oli ajanut kyseessä olevalla hetkellä 40 kilometriä tunnissa. Täysjarrutuksen voimasta lasipukit olivat liukuneet lastauslavalla noin kaksi metriä eteenpäin aiheuttaen perävaunun etuseinän voimakkaan taipumisen ja lasilevyjen murtumisen useissa pukeissa. Tarkastuskertomuksessa todetaan edelleen, että lastaus on kokonaisuutena ottaen todettava asianmukaiseksi. Tarkastuksen suorittajan käsityksen mukaan etuosan tyhjä tila oli riittävä normaalin kuljetuksen aiheuttamien lastinliikkeiden tarpeisiin. Ko. tapauksen kaltaisten täysjarrutusten varalta olisi täytynyt tehdä laajemmat kiilat sekä suuremmat ja vahvemmat naulaukset kuljetusalustan kiinnityksiin. Näin erityisesti silloin, kuten ko. perävaunussa, kun lastausalustassa on tasaisin välein teräspintoja. Nämä teräspinnat lastausalustassa ovat merkittävästi edistäneet tällaisessa jarrutuksessa lastin liikkumista. Kuten tunnettua, ei puulla ja teräksellä ole keskenään minkäänlaista jarruttavaa vaikutusta. Vakuutusyhtiö A:lle toimittamassaan lausunnossa tarkastuskertomuksen tekijä on ilmoittanut lakimiesten katsoneen, että olettamus siitä, että lähettäjän virheellinen lastaustapa johti vahinkoon, tuntuu oikealta. Korvausvaatimuksen esittäjän tulee esittää täydet todisteet siitä, että vahinko ei aiheutunut tai ei lopullisesti aiheutunut virheellisestä lastauksesta. Lakimiehet katsovat, että rahdinkuljettajan vastuu voidaan vastaavien hyvien perustelujen nojalla poistaa. Rahdinkuljettaja ei ole antanut lausuntoa asiassa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo, että tapaukseen on sovellettava tiekuljetussopimuslakia. Lautakunta katsoo selvitetyksi, että kuljetustilan teräspinnoite on merkittävästi edistänyt jarrutuksessa lastin liikkumista ja että rahdinkuljettajan tulee kuljetusta suorittaessaan ottaa huomioon kuljetusajoneuvon ominaisuudet ja käytetty kuormaustapa välttääkseen vahingon syntymisen. Lautakunta katsoo edelleen, että raskaassa lastissa olevaa kuljetusajoneuvoa on kuljetettava siten, että ajoneuvo voidaan hallita saattamatta lastia vaaraan. Rahdinkuljettaja joutuessaan täysjarrutukseen risteyksessä kulkevan ajoneuvon vuoksi ei ole lähestynyt risteystä riittävän varovasti. Rahdinkuljettajan menettely on näiltä osin vaikuttanut vahingon syntymiseen. Lastin kuormaamisen ja tukemisen on suorittanut lähettäjä tai lähettäjän edustaja. Tukeminen on suoritettu riittävästi silmällä pitäen tavanomaisia kuljetuksesta aiheutuvia tilanteita. Kuorman tukeminen ei kuitenkaan ole ollut riittävä täysjarrutuksen varalta. Lautakunta katsoo, että kuormauksessa tulisi paremmin varautua myös kyseisentyyppiseen täysjarrutukseen ja että kuorman parempi tukeminen kuljetusalustaan olisi kyseisessä tapauksessa ollut mahdollista. Lautakunta katsoo näytetyn, että vahingoittuminen on osittain johtunut lähettäjän suorittaman tai hänen puolestaan suoritetun tavaran ahtaamisen johdosta. Edellä sanotun vuoksi lautakunta katsoo tiekuljetussopimuslain 30 §:n nojalla, että rahdinkuljettaja B on vastuussa puolesta kuljetuksen aikana sattuneen vahingon määrästä. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA