Diaarinumero: 13/167/87
Ratkaisu annettu: 04.12.1987
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
Tapahtumatiedot Liikenteenharjoittaja tilasi 19. helmikuuta 1987 hinausliikkeeltä kuorma-auton hinauksen Riihimäelle kuorma-auton taka-akselin katkeamisen vuoksi. Hinausauto saapui mainitun päivän iltana suorittamaan hinaustehtävää. Hinausliike antoi hinaustehtävää suorittamaan lähettämälleen kuljettajalle ohjeet ottaa katkennut akseli ja akselinpätkä pois, mikäli ne ovat irrotettavissa. Ennen hinausta hinausliike poisti vaurioituneesta autosta vetoakselit. Vaurioitunut ajoneuvo oli varustettu perälautanosturilla. Hinaus suoritettiin rahdinkuljettajan harkinnan mukaan ajoneuvon etupää ylhäällä. Muutaman kilometrin hinauksen jälkeen hinattavan ajoneuvon taka-akselin laakeri syttyi tuleen aiheuttaen vaurioituneelle ajoneuvolle lisävahinkoa. Hinauksen loppuosa tapahtui hinattavan ajoneuvon takapää ylhäällä ilman vahinkoja. Lausunnonpyytäjän kanta Lausunnonpyytäjä katsoo, että rahdinkuljettaja ei ole tapahtuneesta laakerin palamisesta vastuussa pääasiassa seuraavista syistä. Vakuutuksenottajalle ei ole hinausta tilattaessa mainittu mitään laakeriviasta. Vaurioituneessa ajoneuvossa olleiden perälautanosturin valmistajan antamien ohjeiden mukaan ajoneuvoa ei tulisi nostaa perästä nosturin vaurioitumisvaaran vuoksi. Vakuutuksenottaja on ehdottanut vaurioituneen ajoneuvon omistajalle hinauksen vaihtoehdoksi akselin vaihtamista, johon kiireen vuoksi ei ole suostuttu. Vaurioituneen ajoneuvon kuljettaja on ilmoittanut, ettei ajoneuvossa taka-akselin katkeamista lukuun ottamatta ole muuta vikaa eikä lavassa ole mitään varomista kuljetuksen suhteen. Vahinkoa kärsineen ajoneuvon kuljettaja ei missään vaiheessa ole ilmoittanut, että ajoneuvon laakeri olisi lämmennyt, ja toisaalta vaurioiden tarkastus akselin katkeamispaikalla on ollut vaikeaa pimeän johdosta. Tilaajan kanta Tilaaja katsoo vakuutuksenottajan olevan vastuussa tapahtumasta pääasiassa seuraavista syistä. Vaurioituneen ajoneuvon purkutyö on suoritettu vakuutuksenottajan toimesta. Vaurioituneesta ajoneuvosta on poistettu vetoakselit, jolloin on voitu todeta akselin katkenneen aivan pyöränlaakerin kohdalta. Tällöin olisi ollut aiheellista epäillä mahdollista laakerivauriota tai ainakin akselinkappaleiden joutumista laakeriin. Vakuutuksenottajan päätöstä hinata vaurioitunutta ajoneuvoa etupää ylhäällä ei voida pitää oikeana, koska laakeripalon jälkeen hinausta on jatkettu auton takapäästä eikä vahinkoja ole sattunut. Hinaustyö olisi alunperinkin voitu suorittaa kyseisellä tavalla. Vaurioituneen ajoneuvon takapäässä ei ole ollut vaurioalttiita kohtia. Hinauksessa on rikottu myös auton valmistajan hinausohjeissa antamaa määräystä suojata ajoneuvon pyörännavat, mikäli ajoneuvoa hinataan ilman vetoakseleita. Kyseiset ohjeet olisivat tarvittaessa löytyneet ajoneuvon hansikaslokerosta, mutta hinauksen suorittaja ei ole ohjeita kysynyt. Hinauksen suorittajan tulee ammattiaan harjoittaessaan perehtyä eri autonvalmistajien antamiin ohjeisiin, koska kuljetuksen tilaajalta ei voida edellyttää tarpeellista teknistä osaamista. Liikennevakuutusyhdistyksen vahinkotarkastaja ei tarkastaessaan vaurioitunutta kuorma-autoa 24.2.1987 ole kyennyt toteamaan, onko laakeri ollut vaurioitunut ennen hinausta vai ei, mutta hän on olettanut hinausauton kuljettajan pystyneen toteamaan sen, koska tämä ilmeisesti on ottanut vaurioituneen vetoakselin laipan irti. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan liikenteenharjoittajan autonkuljettaja on kuljettaessaan perälautanosturilla varustettua kuorma-autoa tilannut 19.2.1987 vakuutuksenottajalta, hinausliikkeeltä, hinauksen ajoneuvonsa taka-akselin katkeamisen vuoksi. Hinausliike on hinaustoimeksiantoa tilattaessa ehdottanut paikan päällä tapahtuvaa akselin vaihtamista. Tähän ei vaurioituneen ajoneuvon kuljettaja ole suostunut. Hinausliike on antanut hinausauton kuljettajalle ohjeet irrottaa katkenneen akselin osat ajoneuvosta, mikäli ne ovat olleet irrotettavissa ennen hinausta. Edelleen on hinausauton kuljettaja saanut hinausliikkeeltä ohjeet varoa nostamasta hinattavaa ajoneuvoa perästä siinä olevan perälautanosturin vaurioitumisvaaran johdosta. Hinattaessa vaurioitunutta ajoneuvoa on muutaman kilometrin hinauksen jälkeen hinattavan ajoneuvon taka-akselin laakeri syttynyt tuleen aiheuttaen ajoneuvolle lisävahinkoa. Tapahtuman jälkeen on hinausta jatkettu vaurioituneen ajoneuvon takapää ylhäällä ilman enempiä vahinkoja. Selvittämättä on jäänyt, onko laakeri ollut ennen hinausta vaurioitunut vai ei. TKSL 27 §:n 1 momentin määräyksen mukaisesti rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Mainittua vastuuta ei rahdinkuljettajalla TKSL 28 §:n 1 momentin nojalla ole, mikäli hän näyttää, että vahingoittuminen on aiheutunut mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta syystä. Asiakirjoista selviää, että rahdinkuljettaja, hinausliike on ollut tietoinen hinattavan ajoneuvon vaurion laadusta ja antanut kuljettajalleen ohjeet paitsi purkaa vaurioitunut akseli myös suorittaa hinaustehtävä ajoneuvon etupää ylhäällä vaurioituneessa ajoneuvossa olleen perälautanosturin vuoksi. Rahdinkuljettajan edustajan olisi vahinkopaikalla tullut mahdollisimman laajasti selvittää akselin katkeamisen syy kuin myös se, mitä mahdollisia lisäseuraamuksia tapahtunut akselin katkeaminen olisi ajoneuvolle saattanut aiheuttaa. Rahdinkuljettajan edustaja ei ole kuitenkaan selvittänyt riittävästi tapahtuneen vahingon syitä ja mahdollisia lisäseuraamuksia, joten TKSL 28 §:n 1 momentin säännös ei voi tulla sovellettavaksi. Kun laakeripalo on tapahtunut sinä aikana, jolloin ajoneuvo on ollut rahdinkuljettajan hallussa, on rahdinkuljettajan velvollisuutena vastuusta vapautuakseen osoittaa TKSL 29 §:ssä esitettyjen vastuuvapausperusteiden olemassaolo. Lautakunta toteaa, että tällaista syytä ei ole esitetty eikä näytetty. Lautakunta katsoo TKSL 27 §:n 1 momentin nojalla rahdinkuljettajan olevan vastuussa laakeripalosta ja sen aiheuttamista vaurioista. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA