Haku

12/246/92

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 12/246/92

Ratkaisu annettu: 08.10.1992

Lausunnonpyytäjä: Vastaanottaja

Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja

TAPAHTUMA

Rahdinkuljettaja oli ottanut kuljetettavakseen Hampurista Helsinkiin 1000 kartonkia banaaneja ja 330 kartonkia hunajameloneja. Lähettäjä oli lastannut tavarat rahdinkuljettajan perävaunuun Hampurissa. Lastaus oli suoritettu siten, että lastitilan keskelle oli jätetty kulkuväylä.

Lähetys oli kuljetettu Lyypekin satamaan, jossa perävaunu oli joutunut odottamaan muutaman tunnin alukseen lastaamista.

Perävaunu oli lastattu aluksen kolmoskannelle. Alus lähti Lyypekistä 23.3.1992 klo 18.35. Noin klo 19.00 oli huomattu, että aluksen lastitilassa kolmoskannella oli savua. Savun lähteeksi osoittautui kolmoskannen peräosassa oleva rahdinkuljettajan traileri. Missään vaiheessa trailerista ei ollut näkynyt liekkejä, vaan ainoastaan savua. Kuormatilaan oli suihkutettu vettä ja alus oli palannut takaisin Travemtindeen, jossa traileri oli otettu pois laivasta. Tapahtuneessa tarkastuksessa ei ollut voitu todeta kuorman syttymisen syytä.

Perävaunussa ei ollut ollut ainetta, laitetta tai konetta, josta tulipalo olisi voinut saada alkunsa. Lastina olleet hedelmät olivat olleet pakatut kuormalavoille pahvilaatikkoihin. Itse perävaunussa ei ollut voitu todeta hiiltymiä, mutta perävaunun suojaseininä ja kattona olleet pressut olivat olleet savun nokeamat. Vahinkotarkastuksessa oli oletettu palon alkaneen trailerin lastitilassa olleelta keskikäytävältä. Kuljetettavana olleet hedelmät olivat vahingoittuneet pahoin.

Lausuntopyyntö

Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa, onko rahdinkuljettaja vastuussa tapahtuneesta vahingosta ja onko vahinko korvattava rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksesta.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tulipalon syttymisen syy on jäänyt selvittämättä. Rahdinkuljettaja on kuitenkin osoittanut, että tulipalo ei ole voinut saada alkuaan perävaunun rakenteista tai varustuksesta.

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Lain 28 §:n 1 momentin nojalla rahdinkuljettajalla ei ole mainittua vastuuta, jos hän näyttää, että vahingoittuminen on johtunut olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

Lautakunta toteaa, että todistustaakka tällaisesta olosuhteesta on rahdinkuljettajalla.

Rahdinkuljettaja ei ole voinut näyttää tulipalon syttymisen syytä. Näin ollen hän ei myöskään ole voinut näyttää, että vahinko olisi johtunut olosuhteesta, jota hän ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

Kun rahdinkuljettaja ei ole voinut näyttää vastuusta vapautumisen perustetta, lautakunta katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa vahingosta.

Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.1.1. mukaan tiekuljetusvakuutus kattaa ehdoissa määrätyin rajoituksin sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja tiekuljetussopimuslain perusteella voi joutua kotimaisessa tai kansainvälisessä kuljetuksessa. Mainituissa ehdoissa ei ole rajoituslauseketta, joka poistaisi vakuutusyhtiön korvausvastuun kysymyksessä olevassa tapauksessa.

Lautakunta katsoo vakuutusyhtiön olevan velvollinen korvaamaan aiheutuneen vahingon.

Päätös oli yksimielinen.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia