Diaarinumero: 12/183/88
Ratkaisu annettu: 26.08.1988
Lausunnonpyytäjä: Lähettäjän vakuutusyhtiö
Tapahtumatiedot Valmistaja (lähettäjä) lähetti 11.9.1987 tehtaaltaan lämmönjakokeskuksen vastaanottajalle Turkuun. Rahdinkuljettajana toimi kuljetusyhtiö X Oy. Lämmönjakokeskuksen saavuttua yhtiön terminaaliin siellä todettiin kyseisen laitteen kaatuneen ja vaurioituneen osakuljetuksen aikana valmistajan tehtaalta terminaaliin. Rahdinkuljettajan terminaalista on samana päivänä eli 11.9.1987 ilmoitettu puhelimitse laitteen saapuneen vaurioituneena terminaaliin. Lähettäjän edustaja kävi seuraavana päivänä 12.9.1987 terminaalissa, jossa laitteen vauriot todettiin rahdinkuljettajan edustajien kanssa. Tarkastuksessa sovittiin, että laite palautetaan takaisin lähettäjälle: sen vauriot olivat niin suuret, ettei sitä voitu lähettää eteenpäin vastaanottajalle. Osapuolten kesken vallitsee erimielisyys siitä, onko lämmönjakokeskus kuljetuksen aikana ollut lavalla sidottuna vai ei. Lausunnonpyytäjän kanta Lähettäjän vakuutusyhtiö katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa tapahtuneesta vahingosta pääasiassa seuraavin perustein. Lämmönjakokeskus on tukevarakenteinen laite, jonka lämmönsiirtimet ovat terästä ja kuparia. Lisäksi lämmönsiirtimet on eristetty vuorivillalla ja peitetty pellillä. Laitteen putkisto on terästä. Lämmönjakokeskus on pakattu siten, että se on ollut sijoitettuna lavan päälle ja sitä on ympäröinyt 20 x 100 mm vahvuisista laudoista rakennettu puukehikko. Laite on ollut tuettu 40 x 100 mm vahvuisilla laudoilla, jotka ovat ylä- ja alapäästään olleet kiinni laitteessa. Tämän lisäksi kehikkoa ovat olleet vahvistamassa diagonaalituet. Lähettäjä on valmistanut ja lähettänyt kyseisiä lämmönjakokeskuksia täsmälleen edellä kerrotulla tavalla pakattuna yli 20 vuoden ajan noin 1 600 kappaletta vuodessa. Pakkaus on käytännössä osoittautunut riittäväksi suojaamaan laitetta kaikilta tavanomaisilta kuljetusrasituksilta. Lämmönjakokeskus ei laatunsa puolesta saata olla sen kaltainen laite, joka puutteellisesti pakattunakaan olisi erityisen altis vahingoittumiselle. Vahingon osalta on ollut kiistaa siitä, onko laite ollut sidottuna kuljetuksen aikana. Lähettäjälle on terminaalista ilmoitettu, että laite ei ole ollut sidottuna. Myöhemmin on rahdinkuljettajan puolelta kuitenkin esitetty, että laite olisikin ollut sidottuna kuljetuksen aikana. Lämmönjakokeskuksen kaatuminen kuljetuksen aikana on saattanut olla mahdollista vain, mikäli keskus ei ole ollut sidottuna kuljetuksen aikana. Reklamaation osalta on todettava, että tavara ei ole mennyt vastaanottajalle asti, joten vastaanottajalta ei voitane vaatia reklamaation tekemistä. Lähettäjän edustaja on käynyt vahinkoa seuranneena päivänä rahdinkuljettajan terminaalissa toteamassa vaurioiden laadun yhdessä rahdinkuljettajan edustajan kanssa. Käynnin nimenomainen tarkoitus on ollut vaurioiden laadun toteaminen ja sopiminen siitä, palautetaanko laite takaisin lähettäjälle vai voidaanko se vaurioista huolimatta kuljettaa vastaanottajalle. Rahdinkuljettajalla ei näin ollen ole TKSL:ssa tarkoitettua vastuustavapautumisperustetta. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön kanta Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuusta vapaa pääasiassa seuraavin perustein. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja on sitonut laitteen kuormaliinoilla autoon. Purettaessa kuormaa terminaalissa on havaittu, että laitteen ympärillä ollut lautakehikko on pettänyt kuljetuksen aikana. Vahinko on syntynyt siten, että korkea, noin puolet yläpäästään kehikon ulkopuolella ollut kiikkerä laite on päässyt kuljetuksen aikana liikkumaan kehikossa sillä seurauksella, että kehikko on lopulta hajonnut ja saanut aikaan laitteen kallistumisen. Kysymys kehikon sitomisesta lavaan on tapahtuneen vahingon suhteen merkityksetön, koska vahinko olisi tapahtunut siitä huolimatta, että kehikko olisi ollut sidottuna auton kuormatilaan. Tämän lisäksi TKSL 40 a §:n perusteella kannevalta asiassa on menetetty, koska muistutusta rahdinkuljettajalle tavaran vahingoittumisesta ei ole tehty oikeassa ajassa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjojen mukaan kuljetusliike X Oy on rahdinkuljettajana 11.9.1987 ottanut kuljettavakseen lämmönjakokeskuksen valmistajan tehtaalta Turkuun. Kuljettaja on lastannut ja tukenut lähetyksen ennen kuljetusta. Kuljetuksen aikana on havaittu rahdinkuljettajan terminaalissa, että lämmönjakokeskus on kuormatilassa kaatunut ja vaurioitunut valmistajan tehtaan ja rahdinkuljettajan terminaalin välillä. Vahinko on havaittu 11.9.1987, jolloin rahdinkuljettaja on ilmoittanut vahingosta lähettäjälle. Lähettäjän edustaja on 12.9.1987 käynyt terminaalissa, jossa laitteen vauriot on todettu. Kun laite on ollut pahoin vaurioitunut, tarkastuksessa on sovittu, että laite palautetaan lähettäjälle, koska sitä ei ole voitu toimittaa perille Turkuun. Laite on lastattaessa ollut pakattuna puukehikkoon, joka on tuettu 40 x 100 mm:n vahvuisilla laudoilla siten, että nuo tukilaudat ovat ylä- ja alapäästään olleet kiinni itse laitteessa. Lisäksi kehikkoa ovat vahvistaneet diagonaalituet. Asiakirjoista ilmenee edelleen, että vahinkotarkastuksen aikana laite ei ole ollut kuormassa sidottuna. Asiakirjoista käy edelleen ilmi, että tarkastusajankohtana laitteen pakkauskehikko on ollut murtunut ja että itse laite on edelleen ollut kehikkonsa sisällä. Mikäli on kysymyksessä oikea-aikainen reklamaatio rahdinkuljettajaa vastaan, lautakunta katsoo, että TKSL 40 a §:n 1 momentin mukaan reklamaation rahdinkuljettajalle voi vastaanottajan lisäksi tehdä muukin kuljetuksen osapuoli ja että muistutus rahdinkuljettajalle on tehtävä viimeistään tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen ja vahingoittuminen on ollut ulkoisesti havaittavissa. Rahdinkuljettajan ja lähettäjän edustajat ovat tavaraa kuljetuksen aikana tarkastaessaan todenneet sen vahingoittuneeksi. Kun reklamaatio näin ollen on tehty jo kuljetuksen aikana, rahdinkuljettaja ei voi esillä olevassa tapauksessa vedota TKSL 40 a §:n säännökseen. Mitä tulee vastuuseen tavaravahingosta, lautakunta toteaa osapuolten olevan yksimielisiä siitä, että itse lämmönjakokeskus on kaatunut. Erimielisyys vallitsee kysymyksestä onko laite kaatunut pakkauksineen vai ei. Ottaen huomioon käytetyn pakkaustavan, jossa kehikko on kiinnitetty itse laitteeseen, lautakunta ei pidä todennäköisenä, että laite sellaisenaan olisi kyennyt kallistelemaan kehikossa tavalla, joka lopulta olisi hajottanut kehikon ja aiheuttanut laitteen kaatumisen. Lautakunta katsoo edelleen, että rahdinkuljettaja ei vastoin hakijan väitettä ole voinut osoittaa laitteen tai sen kehikon olleen sidottuna kuorma-auton lavaan, minkä vuoksi lautakunta toteaa laitteen kuljetuksen tapahtuneen ilman sidontaa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kuljetettua lämmönjakokeskusta ei sellaisenaan voida pitää laadultaan puutteellisena eikä rahdinkuljettaja ole näyttänyt, että vahingoittuminen olisi johtunut sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä olisi ollut sellaisen tavaran puuttuva tai puutteellinen pakkaus, joka laatunsa puolesta on pakkaamattomana tai puutteellisesti pakattuna vahingoittumiselle altis. Edellä kerrotun vuoksi lautakunta katsoo, että rahdinkuljettaja ei vastuusta vapautuakseen saata vedota TKSL 28 §:n 1 momentin 2-kohdan säännöksiin, minkä vuoksi asiassa tulee sovellettavaksi TKSL 27 §:n 1 momentin yleissäännös ja rahdinkuljettajan on katsottava olevan tapahtuneesta vahingosta vastuussa. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA