Diaarinumero: 1/202/90
Ratkaisu annettu: 23.03.1990
VAPAA KÄÄNNÖS
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö Vahingonkärsinyt: Vastaanottaja Tapahtumatiedot Asiakirjoista käy selville, että rahdinkuljettaja on kuljettanut perunannostokonetta perävaunussa. Lastin korkeus maasta mitattuna on ollut noin 4,8 - 4,9 metriä. Satamaterminaalissa perunannostokone on ottanut kiinni terminaalirakennuksen alla olevaan kattoon ja vahingoittunut. Ajoneuvon sallittu korkeus varoitusmerkin mukaan on ollut 4,2 metriä. Ahvenanmaan maakuntalain ajoneuvoja käsittelevän 7 kappaleen 36 §:n 8 kohdan mukaan on auton ja sen lastin suurin sallittu korkeus 4 metriä. Kohdan 9 perusteella voi poliisiviranomainen alueellaan suoritettavaan tilapäiseen matkaan sallia kuljetuksen, joka ei ole luvallinen esim. kohdan 8 mukaan, edellyttäen että muuta estettä ei ole. Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.4.3.2 mukaan voidaan maksettavaa korvausta vähentää tai evätä se kokonaan, jos vahinko on aiheutunut törkeästä huolimattomuudesta tai törkeästä varomattomuudesta tai siksi, että ei ole noudatettu ammattimaista autoliikennettä tai tavarankuljetusta koskevien lakien tai asetusten säännöksiä tai niiden perusteella annettuja määräyksiä. Ehtojen kohdassa 1.4.3.6 säädetään edelleen, että korvausta ei makseta, jos vahinko on johtunut siitä, että tavara on lastattu vastoin lain tai asetuksen määräyksiä tai vastoin viranomaisten ohjeita tai lupaa. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö on pyytänyt lausuntoa seuraavista kysymyksistä: - Voidaanko ehtojen yllämainittua kohtaa 1.4.3.2 soveltaa tässä tapauksessa ilman että tapaus luokitellaan törkeäksi? - Onko kysymyksessä lautakunnan mielestä törkeä varomattomuus? LAUSUNTO Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohtaan 1.4.3.2. sisältyy kolme vaihtoehtoista perustetta korvauksen vähentämiseen tai eväämiseen, nimittäin 1) tahallisuus 2) törkeä huolimattomuus tai törkeä varomattomuus 3) se, että ammattimaista autoliikennettä tai tavarankuljetusta koskevien lakien tai asetuksien säännöksiä taikka niiden nojalla annettuja määräyksiä ei ole noudatettu. Nämä kolme perustetta on erotettu toisistaan sanalla "tai". Sen vuoksi ei voi edellyttää, että samanaikaisesti olisi oltava useampia perusteita, jotta kohtaa 1.4.3.2 voitaisiin soveltaa. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on siis, että kohtaa 1.4.3.2 voidaan soveltaa ilman että tapaus luokitellaan törkeäksi, jos muutoin on aihetta soveltaa tätä kohtaa. Lautakunta toteaa, että ns. tavanomaista varomattomuutta rahdinkuljettajan toiminnassa ei ole kiistetty. Jotta voitaisiin määritellä varomattomuus törkeäksi on pystyttävä toteamaan, että rahdinkuljettaja on ollut tietoinen riskistä että hänen toimenpiteensä voivat aiheuttaa vahinkoa, mutta suhtautumalla tietoon välinpitämättömästi hän on kuitenkin hyväksynyt riskin ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Lautakunta katsoo, että ei ole todistettu, että sellainen olosuhde olisi ollut olemassa ja on siksi sitä mieltä, että rahdinkuljettajan huolimattomuuden ei ole osoitettu olevan törkeä. Lautakunnan käsityksen mukaan ei kohtaa 1.4.3.2 kuitenkaan pidä soveltaa tähän tapaukseen, vaan on tutkittava, onko sovellettava kohtaa 1.4.3.6, joka koskee tavaran lastaamista ajoneuvoon. Asiakirjoista ilmenee, että poliisiviranomaisilta on pyydetty lupaa kysymyksessä olevan tavaran kuljettamiseen. Tällainen lupa tai myöntymys on annettu suullisesti. Lautakunta katsoo, ettei ole vahvistettu sellaisen kohdassa 1.4.3.6 tarkoitetun perusteen olemassaoloa, joka oikeuttaisi vakuutusyhtiön epäämään korvauksen. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA