Diaarinumero: 11/212/90
Ratkaisu annettu: 21.03.1991
Lausunnonpyytäjä ja vahingonkärsinyt: Kuluttaja (öljyn tilaaja)
Rahdinkuljettaja: Kuljetusliike TAPAHTUMA Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että kuljetusliike oli 5.9.1990 saanut toimitettavakseen vahingon kärsineeseen kiinteistöön 1.500 litraa lämmitysöljyä. Liikennöitsijän kuljettaja oli saapunut toimitusosoitteeseen aamuyöllä. Kuljettaja oli käynyt tarkistamassa oven nimikilvestä toimitusosoitteen oikeellisuuden, havainnut öljysäiliön täyttöputken vastaanottajan talon seinässä ja purkanut kuorman tähän täyttöputkeen. Rahdinkuljettaja oli toimittanut öljyä vastaanottajalle oikeaan säiliöön kerran aikaisemmin, loppuvuonna 1989. Kuljettaja ei ollut aikaisemmin käynyt vastaanottajan kiinteistöllä. Myöhemmin vastaanottaja oli havainnut, että öljy oli purettu väärään täyttöputkeen. Käytetty täyttöputki oli johtanut käytöstä poistettuun säiliöön, jonka täyttöputkea ei kuitenkaan ollut suljettu eikä sitä ollut merkitty käytöstä poistetuksi. Käytetystä täyttöputkesta oli ylitäytön estin pistokkeineen poistettu. Uusi säiliö oli sijainnut noin 3,5 metrin päässä asunnon ovesta, josta kuljettaja oli tutkinut vastaanottajan nimen ja tarkistanut osoitteen. Kuljettaja ei ollut huomannut tätä kiinteistön etupihalla ollutta uutta öljyntäyttöputkea ylitäytön estimineen ja nimikilpineen. Kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoista antaman päätöksen (314/85) 23 §:ssä määrätään ylitäytön estin antureineen pakolliseksi. Päätöksen 78 §:n 2 momentissa määrätään, että käytöstä poistetun säiliön täyttöputki on tulpattava tai säiliön käyttö on muulla tavoin estettävä. Kuljettaja oli laskenut öljyä käytöstä poistetun säiliön täyttöputkeen 1.250 litraa siitä syystä, ettei ylitäytön estintä ollut käytettävissä ja koska hän oli pelännyt mahdollista ylitäyttöä. Virheellisen täytön seurauksena vanha öljysäiliö oli sitä ympäröivine maa-aineksineen jouduttu kaivamaan ylös, ja ympäristölle vaarallinen kuoppa oli jouduttu täyttämään maalla ja toimittamaan pinnalle multakerros. Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on myöntänyt rahdinkuljettajan olevan vastuussa vahingosta, mutta koska vanhan käytöstä poistetun säiliön täyttöputkea ei ollut suljettu eikä edes merkitty käytöstä poistetuksi, vakuutusyhtiö on pidättänyt maksettavasta korvauksesta puolet vastaanottajan oman myötävaikutuksen perusteella. Lausuntopyyntö Vahingonkärsinyt katsoo rahdinkuljettajan olleen täysin syyllinen tapahtumaan, josta syystä vahingonkärsinyt on pyytänyt, että hänelle määrättäisiin korvaus maksettavaksi kokonaisuudessaan. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo, että kysymyksessä olevassa tapauksessa on vahingoittunut 1.250 litraa lämmitysöljyä. Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Lautakunta toteaa rahdinkuljettajayhtiön aikoinaan saaneen tiedon uudesta öljyntäyttöaukosta, jota tietoa ei nyt kysymyksessä olleella autonkuljettajalla kuitenkaan ollut. Toisaalta lautakunta toteaa, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätös johon on viitattu ei koske rahdinkuljettajaa, vaan kiinteistön omistajaa. Koska käytöstä poistetun öljysäiliön täyttöputkea ei ollut suljettu eikä sen käyttöä muullakaan tavalla estetty eikä vahingonkärsinyt myöskään ollut antanut riittäviä purkamisohjeita nyt kysymyksessä olevassa erillisessä tilauksessa, vahingonkärsinyt on osaltaan vastuussa tapahtuneesta vahingosta. TKSL 34 §:n 1 momentin mukaan tavaran vahingoittumisesta on suoritettava korvaus sen tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jossa se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaisesti. Lisäksi on rahti, tullimaksut ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kulut korvattava. Pykälän 2 momentin mukaan korvaus ei kuitenkaan saa ylittää sitä määrää, joka olisi ollut suoritettava, jos koko lähetys tai, kun vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen vuoksi arvoltaan vähentynyt, tämä osa lähetyksestä olisi kadonnut. TKSL 37 §:n 1 momentin nojalla lain säännöksiä rahdinkuljettajan vastuuvapaudesta tai sen rajoittamisesta taikka korvauksen määrästä on sovellettava aina kun rahdinkuljettajalta tai joltakulta, jonka menettelystä hän TKSL 10 §:n mukaan vastaa, vaaditaan korvausta tavaran katoamisesta, vähentymisestä, vahingoittumisesta taikka luovutuksen viivästymisestä, vaikka kanne ei perustuisikaan kuljetussopimukseen. Lautakunta toteaa, että tiekuljetussopimuslain mukaan korvattavaksi vahingoksi on katsottava ainoastaan vahingoittuneen öljyn kauppahinta ja tästä kuljetuksesta aiheutunut rahti. Siihen nähden, että osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että rahdinkuljettaja on osittain vastuussa vahingosta, lautakunta katsoo rahdinkuljettajan olevan vastuussa neljäsosasta (1/4) tapahtuneen vahingon määrästä. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA