Diaarinumero: 10/75/83
Ratkaisu annettu: 08.06.1983
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja kuljetti lähettäjän valmistamia keittiökalusteita yhtiön tuotantolaitokselta Norjaan. Kuljetus alkoi 30.1.1982. Kuljetuksesta laadittiin kansainvälinen rahtikirja. Vastaanottaja teki rahtikirjaan merkinnän kuljetettua tavaraa kohdanneesta vahingosta vastaanottaessaan lähetyksen 4.2.1982. Tavaran lähettäjälle on esitetty korvausvaatimus 12.2.1982, joka sittemmin on toimitettu edelleen rahtikirjassa mainitulle 2. rahdinkuljettajalle. Lopullinen vaatimus on esitetty 2. rahdinkuljettajalle 31.12.1982. Tämä puolestaan on esittänyt korvausvaatimuksen 7.2.1983 1. rahdinkuljettajalle. Vahingon määrä on 9 563 mk. 1. rahdinkuljettajan kannan mukaan tavara vaurioitui siksi, että se oli liian huonosti pakattu. Lähettäjän kannanoton mukaan lähetys oli normaalisti pakattu. Yhtiön kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että korvausasia on rahdinkuljettajaan nähden vanhentunut TKSL: n 41 §:n 1 kohdan mukaan. Yhtiö katsoo niin ikään, että kysymyksessä ei ole TKSL:n 48 ja 49 §§:issä tarkoitettu perättäiskuljetus, eikä tapaukseen näin ollen voida mainittuja lainkohtia soveltaa. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lausuntoa siitä, onko 1) 1. rahdinkuljettajan korvausvelvollisuus vanhentunut TKSL:n 41 §:n 1 kohdan mukaan ja 2) onko kyseinen kuljetus TKSL:ssa tarkoitettu perättäiskuljetus. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta on asiakirjoista saattanut havaita, että tavaran vastaanottaja on tehnyt kirjallisen vaatimuksen tapahtuneesta vahingosta 12.2.1982 osoittaen sen tavaran lähettäjälle. Sittemmin tavaran vastaanottaja on 31.1.1983 toimittanut 2. rahdinkuljettajalle laskelman tapahtuneen vahingon määrästä. Tavaran 2. rahdinkuljettaja on 7.2.1983 lähettänyt vastaanottajan kirjallisen reklamaation 1. rahdinkuljettajalle. Koska tavaran vastaanottaja on kuitannut vastaanottaneensa lähetyksen 4.2.1982, ja koska TKSL:n 41 §:n mukainen vuoden määräaika on vahingoittumistapauksessa laskettava tavaran luovutuspäivämäärästä, lautakunta toteaa, että 1. rahdinkuljettajaa vastaan tehtävä kirjallinen vaatimus olisi tullut esittää viimeistään 4.2.1983. Kun näin ei ole käynyt, vaan vaatimus on 2. rahdinkuljettajan toimesta postitettu 1. rahdinkuljettajalle vasta 7.2.1983, lautakunta toteaa, että 1. rahdinkuljettaja on tässä tapauksessa vastuusta vapaa. Kun asiakirjoista saadun selvityksen mukaisesti kyseinen kuljetus on kokonaisuudessaan tapahtunut vetoautolla, lautakunta toteaa, että kysymyksessä ei ole TKSL:n mukainen perättäiskuljetus. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA