Haku

10/244/92

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 10/244/92

Ratkaisu annettu: 08.10.1992

Lausunnonpyytäjä: Rahdinkuljettaja

Vahingonkärsinyt: Rahdinkuljettaja/Lähettäjä

Tapahtuma

Rahdinkuljettajan autonkuljettaja oli illalla 31.3.1992 jättänyt lastatun perävaunun yön ajaksi suurehkon asutuskeskuksen läheisyydessä olevan huoltoaseman ja grillikahvion pihalle lukittuna. Perävaunun lastina oli muun ohessa ollut tupakkaa, perunalastuja ja makeisia.

Alue, jolle perävaunu oli jätetty, oli ollut valaistu ja sijainnut melko vilkkaasti liikennöidyllä alueella. Läheisyydessä oli useita omakotitaloja ja asutuskeskus. Autonkuljettaja oli jättänyt perävaunun kyseiseen paikkaan ilmoituksensa mukaan minimoidakseen vahinkoriskin. Mikäli perävaunu olisi hinattu rahdinkuljettajan talleille, olisi tien liukkauden ja kapeuden vuoksi ollut tarjolla vaara, että koko yhdistelmä olisi suistunut tieltä.

Perävaunuun oli murtauduttu 31.3.1992 - 1.4.1992 välisenä yönä ja siitä oli anastettu tavaraa. Asiasta oli aamulla 1.4.1992 klo 7.15 tehty rikosilmoitus.

Lausuntopyyntö

Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa, onko rahdinkuljettaja vastuussa tapahtuneesta anastuksesta ja mikäli näin katsotaan olevan, onko vakuutusyhtiö velvollinen tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen nojalla korvaamaan vahingon.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Lain 28 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettajalla ei kuitenkaan ole mainittua vastuuta, jos hän näyttää, että katoaminen on johtunut olosuhteista, joita rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

Lautakunta toteaa, että TKSL 28 §:n 1 momentin mukaiseen olosuhteeseen vetoamisessa rahdinkuljettajan todistustaakka on korostunut. Rahdinkuljettajan on näytettävä, että hän ei olisi kyennyt välttämään olosuhteen syntymistä edes menettelemällä toisin ja toisaalta hänen on näytettävä, että hän ei yrityksistään huolimatta ole saattanut olosuhteen seurauksia välttää.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa rahdinkuljettaja on yhtä riskiä (liukkaan tien aiheuttama tieltä suistumisriski) välttääkseen valinnut toisen riskin eli jättänyt lastatun perävaunun yleiselle liikenteelle varatulle alueelle. Rahdinkuljettaja on luottanut siihen, että läheisyydessä olevat vieraat henkilöt olisivat valvoneet yksin jätetyn perävaunun turvallisuutta. Tähän luottamukseen ei rahdinkuljettajalla ole ollut aihetta. Näin ollen rahdinkuljettaja on laiminlyömällä perävaunun vartioimisen järjestämisen samalla jättänyt ryhtymättä toimiin, joiden avulla hän olisi voinut välttää vahingon.

Lautakunta katsoo perävaunun tulleen jätetyksi vartioimatta tai ilman silmälläpitoa ja katsoo sen vuoksi, että rahdinkuljettaja on vastuussa tapahtuneesta tavaran anastuksesta.

Koska asiassa ei ole edes väitetty rahdinkuljettajan menettelyn olleen törkeää huolimattomuutta, on rahdinkuljettajan vastuu kuitenkin rajoitettu TKSL 32 §:n nojalla 80 markkaan tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti.

Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.4.3.5 nojalla tiekuljetusvakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jos se on johtunut siitä, että ajoneuvo on jätetty vartioimatta tai ilman silmälläpitoa. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata vahinkoa tiekuljetusvakuutuksesta.

Päätös oli yksimielinen.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA