FINE - Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Tavallisimmat sijoitustuotteet

Sijoitusrahastot

Sijoitusrahastot ovat yksi tavallisimmista sijoituskohteista. Rahastoon sijoittaminen tarkoittaa sitä, että asiakas ostaa rahastoyhtiöltä rahasto-osuuksia. Sijoitusrahastoa hallinnoiva rahastoyhtiö kerää asiakkaiden sijoittamat varat yhteen ja sijoittaa ne useisiin eri sijoituskohteisiin, jotka yhdessä muodostavat sijoitusrahaston. Sijoitusrahasto jakaantuu keskenään yhtä suuriin rahasto-osuuksiin. Asiakas ostaa tietyn määrän näitä osuuksia. Rahasto-osuuksien hinta määräytyy niiden sijoituskohteiden arvon perusteella. Käytännössä sijoitusrahasto on arvopaperisalkku, johon voi sijoittaa ostamalla rahasto-osuuden itsellesi.

Rahastojen avulla asiakkaan on mahdollista hajauttaa sijoituksiaan pienelläkin pääomalla laajemmin kuin suorilla osakesijoituksilla olisi mahdollista. Asiakkaan ei myöskään välttämättä tarvitse itse seurata osakekursseja yhtä intensiivisesti sijoittaessaan osakemarkkinoille rahaston välityksellä, koska rahastoyhtiö hoitaa aktiivista sijoitustoimintaa.

Sijoitusrahastoa hoitaa salkunhoitaja, joka vastaa rahastoon tehdyistä ostoista ja myynneistä rahaston sääntöjen puitteissa. Salkunhoitaja voi olla yksi henkilö tai tiimi. Salkunhoitaja seuraa markkinoita aktiivisesti ja apunaan hänellä on sijoitustutkijoiden ja analyytikoiden tekemiä yritys- ja toimiala-analyysejä. Osa salkunhoitajista tutustuu myös henkilökohtaisesti niihin yrityksiin ja sen johtoon, joihin rahaston varoja sijoitetaan.

Tuotto ja riski

Sijoitusrahastoonkin sijoitettaessa on syytä muistaa sijoittamiseen liittyvä riski. Tehdyn sijoituksen arvo voi nousta tai laskea, eikä rahaston aikaisempi kehitys ole tae tulevasta kehityksestä. Ennen sijoittamista on hyvä tutustua rahaston esitteisiin ja sääntöihin sekä perehtyä rahaston sijoituspolitiikkaan, riskeihin ja kulurakenteeseen.

Eri rahastojen välillä sekä odotettu tuotto että riskit vaihtelevat. Tuotto ja riski kulkevat aina käsi kädessä. Mitä suurempaa tuottoa tavoittelee, sitä suurempi riski on voitava ottaa. Sijoitusrahastojen riskit perustuvat niiden sijoituskohteiden riskeihin, joihin ne sääntöjensä mukaisesti sijoittavat. Sijoitusrahaston tulee jakaa riskejään sijoittamalla useisiin eri kohteisiin, jolloin onnistuneet sijoitukset korvaavat mahdollisia menetyksiä. Riskinottoa säädellään monin määräyksin, joiden tarkoitus on muun muassa estää liian suuret sijoitukset yksittäiseen sijoituskohteeseen.

Sijoitusrahastojen kulut

Sijoitusrahastojen palkkioiden suuruus vaihtelee suuresti rahastoittain. Sijoitusrahastoissa aiheutuu kuluja osuuden merkinnästä, lunastuksesta sekä mahdollisesti rahasto-osuuden säilyttämisestä. Monet rahastoyhtiöt säilyttävät omien rahastojensa osuudet maksutta. Kaikki rahastot perivät hallinnointipalkkion. Hallinnointipalkkiota ei peritä erikseen, mutta se rasittaa sijoitusrahaston tuottoa. Lisäksi suoraan sijoitusrahaston varoista veloitetaan arvopaperinvälittäjille suoritettavat välityspalkkiot rahastolle kuuluvien arvopapereiden ja muiden sijoituskohteiden ostoista ja myynneistä.

Erilaisia sijoitusrahastoja

Lyhyen koron rahasto ovat matalariskisiä sijoituskohteita, joiden tuottokehitys on melko vakaata.

Pitkän koron rahaston tuotto-odotus on hieman korkeampi, mutta rahasto-osuuden arvo myös heilahtelee jonkin verran enemmän kuin lyhyen koron rahastoissa. Pitkän koron rahastoissa vuosituotto on yleensä 4 - 6 prosentin luokkaa. Lievän arvonheilahtelun eli riskin vuoksi joinakin vuosina sijoitus voi olla hieman tappiollinen, toisaalta tuotto voi olla 7-8 prosenttia tai enemmänkin.

Osakerahastoissa tuotto-odotus on korkea, mutta varsinkin lyhyellä tähtäimellä rahasto-osuuden arvonheilahtelut voivat olla merkittäviä. Sijoituksen arvo voi hyvin nousta tai laskea esimerkiksi 30 % vuoden aikana. Mitä pitkäaikaisempi osakerahastosijoitus on, sitä pienempi on kurssien muutoksesta johtuva riski. Pitkällä aikavälillä osakesijoituksista saatava tuotto tasaantuu ja on keskimäärin noin 9–10 % vuodessa.

Yhdistelmärahastoissa salkunhoitaja tekee sijoittajan puolesta päätökset siitä, missä suhteessa osake- ja korkomarkkinoille pitäisi sijoittaa. Riskitasonsa puolesta nämä sijoittuvat korko- ja osakerahastojen välimaastoon. Yhdistelmärahaston tuotto-odotus ja riski määräytyvät pitkälti sen mukaan, miten paljon rahasto sijoittaa varoistaan osakkeisiin.

Erikoissijoitusrahastoilla on valtioneuvoston lupa poiketa sijoitusrahastolain asettamista rajoituksista. Nämä rahastot keskittyvät yleensä yhteen toimialaan tai keskittävät sijoituksiaan pienempään määrään kohteita. Erikoissijoitusrahaston riskitaso riippuu sen sijoituspolitiikasta.

Sijoitusrahastoon sijoitetun omaisuuden suoja

Sijoitusrahastoilla ei ole korvausrahastosuojaa. Rahastoyhtiön on kuitenkin pidettävä rahaston varat erillään omaisuudestaan antamalla rahaston varat erillisen säilytysyhteisön säilytettäväksi. Rahastoyhtiön velasta ei siten voida ulosmitata rahaston varoja. Osuudenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti rahaston velvoitteista.

Osakkeet

Osakesijoittamisessa on kysymys suorasta sijoittamisesta osakeyhtiöön. Pörssissä noteerattu julkinen osakeyhtiö (eli Oyj) on laskenut liikkeelle osakkeita, joilla voidaan käydä kauppaa erilaisissa kaupankäyntijärjestelmissä. Osakkeen arvo riippuu osakkeen kysynnästä arvopaperimarkkinoilla ja kysyntä taas riippuu yhtiön toiminnan menestyksellisyydestä. Tästä syystä osakesijoittajan kannattaa tutustua tarkkaan yhtiöön, sen toimialaan sekä yhtiön toiminnastaan julkaisemiin tietoihin.

Osakkeiden hintavaihtelut voivat olla suuria ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman. Hajauttamalla sijoituksia eri toimialoille ja myös eri alueilla toimiviin yhtiöihin sijoittaja voi tasata kurssien paikallisten tai toimialakohtaisten suhdannevaihteluiden vaikutusta omiin sijoituksiinsa. Osakesijoittamisessa tulee huomioida myös se, että sijoittajalle kaupankäyntipalveluita tarjoava sijoituspalveluyritys perii yleensä palvelumaksuja.

Joukkovelkakirjalainat

Joukkovelkakirjalainat voivat olla pankkien, yritysten, valtioiden tai muiden yhteisöjen liikkeeseen laskemia lainoja. Joukkovelkakirjalainat sekä niiden tuotto-odotukset, riskit ja sijoitusaika voivat olla hyvin erilaisia. Perinteisesti joukkovelkakirjalainat, vaikkapa valtion obligaatiot, ovat perustuneet siihen, että sijoittaja saa lainan eräpäivänä sijoittamansa nimellispääoman takaisin. Pääoma voidaan maksaa sijoittajalle takaisin myös vuosittaisina lyhennyksinä. Pääoman saaminen takaisin riippuu joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijan maksukyvystä lainan eräpäivänä.

Vaikka lainapääoma olisi joukkovelkakirjalainan ehdoissa luvattu maksaa kokonaisuudessaan takaisin tiettynä eräpäivänä, voi joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys johtaa siihen, ettei pääomaa saakaan takaisin. Liikkeeseenlaskijan maksukykyyn liittyvää riskiä kutsutaan liikkeeseenlaskijariskiksi. Joukkovelkakirjalainan ehdoista riippuen pääomaa ei välttämättä ole mahdollista saada takaisin ennen eräpäivää, jolloin rahat ovat sijoitukseen sidottuina eräpäivään saakka. Joukkovelkakirjalainaan sijoitetulle pääomalle voi saada tuottoa, joka voi riippua tietyn kohde-etuuden tai indeksin kehityksestä tai olla myös kiinteä prosenttiosuus.

Muut sijoitustuotteet

Edellä on kuvattu sijoitustuotteita hyvin yleisellä tasolla. Sijoittajan kannattaa aina tutustua valitsemansa sijoituskohteen yksilöllisiin ominaisuuksiin ja riskeihin. Edellä mainittujen sijoitustuotteiden lisäksi markkinoilla on tarjolla lukuisia muitakin sijoitusinstrumentteja. Sijoitustuote voi voivat sisältää hyvin monimutkaisia tuoton ja riskin muodostumisen mekanismeja. Sijoittaminen sellaiseen tuotteeseen, jonka riskejä tai muita ominaisuuksia ei ymmärrä, voi olla melkoista uhkapeliä. Kannattaa siis aina tehdä perusteelliset selvitykset ennen sijoituspäätöksen tekemistä.