Kohtuullisuus on oikeuden periaate, joka mahdollistaa oikeudenmukaiset ratkaisut yksittäistapauksissa – erityisesti silloin, kun sopimus, sääntö tai lopputulos muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi.
Miten kohtuullisuus toteutuu sopimuksissa, riidoissa ja ratkaisukäytännössä – ja mikä on sen merkitys luottamukselle finanssialalla?
Asiakkaat odottavat ratkaisuilta oikeudenmukaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Kun he ottavat yhteyttä FINEen, josta saa neuvoa ja jonka lautakunnissa ratkotaan valtaosa finanssialan palveluntarjoajien ja kuluttaja-asiakkaiden välisistä riidoista, he saattavat toivoa, että asiaa tarkastellaan myös kohtuullisuuden näkökulmasta. Pelkkä lain kirjaimen mukainen lopputulos ei aina tunnu oikeudenmukaiselta, jos sen perusteita on vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Silloin haetaan usein ”yleisen oikeustajun mukaista ratkaisua”.
Kun juridisesti oikea ratkaisu tuntuu kohtuuttomalta
Kohtuutta haetaan juuri omaan tilanteeseen. Joskus samantyyppisiä tilanteita nousee esille lyhyen ajan sisällä. Se kertoo ainakin itselleni siitä, että tilanne on uusi, monimutkainen tai kaipaa selventämistä. Joskus lain kirjain ja juridisesti perusteltu lopputulos ovat selvillä jo ennen yhteydenottoa FINEen, mutta tilanne koetaan silti kohtuuttomaksi. Joskus taas asia on niin monitahoinen, että jo lopputuloksen ymmärtäminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta. Viime aikoina ymmärrettävyyden ja kohtuullisuuden odotus on FINEn lautakuntiin tuoduissa riitatapauksissa kohdistunut esimerkiksi tilanteisiin, joissa asiakas on joutunut pankkihuijauksen uhriksi tai vakuutusyhtiö on irtisanonut koko vakuutuskannan.
Kohtuullisuutta voi lähestyä monella tavalla: soveltamalla lakiin kirjoitettuja yleisiä ja erityisiä säännöksiä, tulkitsemalla sopimusehtoja, noudattamalla ja edistämällä hyväksi todettuja käytäntöjä sekä vaalimalla yleisiä periaatteita. Näitä kaikkia tarvitaan ja hyödynnetään finanssialalla, jossa palveluntarjoajat kokeneine asiantuntijoineen ovat selkeästi asiakastaan vahvempi sopimusosapuoli.
Yhdenmukaisuutta vai tapauskohtaista harkintaa?
Yhdenmukaisuus luo ennakoitavuutta ja harkinta tuo oikeudenmukaisuutta. Asioita ratkovan – olipa hän finanssialan yrityksen asiantuntija, FINEn riidanratkaisija tai vakuutus-, pankki- tai sijoituslautakunnan jäsen – on punnittava erityislainsäädännön, yleisemmän lainsäädännön ja periaatteiden välisiä suhteita. Kun laki ei tarjoa suoraa ratkaisua, joudutaan tulkitsemaan sen tarkoitusta ja pohtimaan käytäntöjen ja periaatteiden merkitystä. Yhtäältä asiakkaan näkökulma voi tuntua ymmärrettävältä. Toisaalta ennakoitavuus ja asiakkaiden yhdenmukainen kohtelu edellyttävät, että samankaltaiset tilanteet ratkaistaan samalla tavalla.
Miten sitten ratkaistaan, missä raja kulkee? Finanssiala on onneksi tarkkaan säännelty, ja kohtuullisuuden ajatellaan sisältyvän jo erityislakien säännöksiin, kuten vakuutussopimuslakiin. Kun lainsäädännön tarkoista normeista ei saada suoraa vastausta, lain tulkintaa tukevilla alan yhteisillä käytännöillä, kuten hyvällä vakuutustavalla ja hyvällä pankkitavalla, voidaan osaltaan varmistaa mahdollisimman oikea ja kohtuullinen lopputulos. Esimerkkinä haluan mainita hyvän vakuutustavan korvauspäätöksiä koskevan kohdan, joka kiteyttää kohtuullisuusharkintaa: ”Korvausratkaisun on perustuttava voimassa olevaan oikeuteen, vakuutusehtoihin ja vakiintuneeseen korvauskäytäntöön. Epäselvää ehtokohtaa tulkitaan asiakkaan eduksi”. Yksittäistapauksessa jää silti usein tilaa harkinnalle.
Ja milloin yksittäisen tapauksen harkinnasta muodostuu yleisempää käytäntöä? On hyvä muistaa, että kohtuullisuusharkinta ja kohtuullistaminen eivät tarkoita sitä, että säännöt unohdettaisiin yksittäisessä tapauksessa. Lain kirjain on pääsääntö, ja ratkaisun perustelu suoraan yleis- ja erityislakien sovittelusäännöksillä tai -harkinnalla on poikkeus. Jos soviteltujen tapausten lopputulokset tuntuvat yleisen oikeustajunkin kannalta perustelluilta ja ainakin siinä mielessä kohtuullisilta, on syntynyt uutta toimivaa soveltamiskäytäntöä. Finanssialalla lautakunnat muokkaavat käytäntöä, ja viime kädessä tuomioistuimet.
Kohtuulliset ratkaisut vahvistavat luottamusta
Kun ratkaisut koetaan oikeudenmukaisiksi ja perustelluiksi myös yksittäistä tapausta laajemmin, ne lisäävät oikeusvarmuutta, luottamusta ja ennakoitavuutta. Luottamus kohdistuu paitsi yksittäisiin toimijoihin myös koko oikeusjärjestelmään, vaihtoehtoiset riidanratkaisijat mukaan lukien.
Anu Koskenvuo
toimitusjohtaja, FINE