FINE-031456

Tulosta

Diaarinumero: FINE-031456 (2020)

Vakuutuslaji: Yritysvakuutus

Ratkaisu annettu: 08.10.2020

Lakipykälät: 5

Asiasanat: Keskeytysvakuutus. Epidemiavahinko. Vahingon korvattavuus. Koronavirus. Ravintolayrityksen katemenetys. Koronavirusepidemian leviämisen hidastamiseksi määrätyt ravintoloiden sulkemiset ja aukiolorajoitukset. Lainmuutos.

Tapahtumatiedot

Valtioneuvosto totesi 16.3.2020, että valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen tartuntataudin perusteella Suomessa vallitsivat poikkeusolot. Tilanteen ja valtioneuvoston päättämien linjausten johdosta aluehallintovirastot antoivat 17.3.2020 määräyksen, jolla muun muassa kiellettiin yli 10 hengen julkiset kokoontumiset ajalla 18.3. - 13.4.2020.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 30.3.2020 voimaan tulleella lailla mahdollistettiin COVID-19 -viruksen aiheuttaman epidemian leviämisen hidastamiseksi ravitsemisliikkeiden määrääminen suljettaviksi niillä alueilla, joilla se oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta. Laki oli voimassa 31.5.2020 saakka. Lainmuutoksen nojalla 31.3.2020 antamallaan asetuksella (173/2020) valtioneuvosto määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020. Tämän jälkeen tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 1.6.2020 voimaan tulleella ja 31.10.2020 saakka voimassa olevalla lailla ja sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla (401/2020 ja 477/2020) rajoitettiin epidemian johdosta muun muassa ravitsemisliikkeiden aukioloa, alkoholijuomien anniskeluaikaa sekä asiakaspaikkamäärää ja käyttöä.

Vakuutuksenottaja H Oy joutui valtioneuvoston asetuksen (173/2020) voimaan tultua sulkemaan ravintolansa 4.4.2020 alkaen. H Oy haki korvausta ravintolansa toiminnan keskeytymisen aiheuttamasta vahingosta yritysvakuutukseensa sisältyneestä epidemiakeskeytysvahinkojen varalta voimassa olleesta vakuutusturvasta.

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa H Oy:n keskeytysvakuutuksesta päätöksellään 7.4.2020. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattiin liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka oli suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Vakuutusyhtiön mukaan vahinkoa ei korvattu, koska H Oy:n ravintolatoiminnan keskeytyminen ei johtunut vakuutusehdoissa mainitun lain eli tartuntatautilain perusteella annetusta viranomaismääräyksestä. Vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen vakuutusehdoissa mainittujen lakien perusteella annettavien määräysten aiheuttaman keskeytysvahinkojen riskin. Muiden määräysten seurauksena aiheutuvia vahinkoja ei ollut vakuutettu. Ravintoloiden sulkemismääräys oli annettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisella muutoksella, joten kyse ei ollut vakuutusehdoissa määritellystä määräyksestä. Aiemmin annetut muut viranomaissuositukset eivät olleet vakuutusehdossa tarkoitettuja velvoittavia määräyksiä eivätkä ne liittyneet välittömästi H Oy:n liiketoimintaan.

Asiakkaan valitus

H Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien sille 4.4.2020 alkaen liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneen vahingon korvaamista vakuutussopimuksen mukaisena epidemiakeskeytysvahinkona. Ravintola oli avattu uudelleen 1.6.2020, mutta rajoitetulla asiakasmäärällä, joten korvattavaa vahinkoa oli aiheutunut myös 1.6.2020 jälkeen. Vahinko oli ollut yllättävä ja ennalta-arvaamaton eikä sulkemispäätökseen ollut voinut mitenkään vaikuttaa. H Oy on viitannut vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja sen internetsivuillaan julkaisemaan 2.6.2020 päivättyyn tiedotteeseen siitä, ettei myöskään 1.6.2020 alkaen aiheutuneita vahinkoja korvattu.

Perusteluinaan H Oy on lausunut, että se oli hankkinut vakuutuksella taloudellista turvaa odottamattomien tapahtumien varalle, muun muassa keskeytymisvahinkotilanteisiin. H Oy:n mukaan liiketoiminnan keskeytymisen turvat olivat sen kannalta vakuutussopimuksen olennaisinta sisältöä. H Oy oli ollut perustellusti siinä ymmärryksessä, että epidemiakeskeytysturva tarjosi turvaa tilanteissa, joissa epidemian tai jopa laajemman pandemian vuoksi liiketoiminta jouduttiin keskeyttämään valtiovallan antamalla nimenomaisella määräyksellä. H Oy on viitannut keskeytysvakuutuksen ehtoihin todeten, että vakuutusyhtiö ei ollut missään vaiheessa vakuutusta otettaessa eikä vakuutussuhteen aikana kiinnittänyt sen huomiota nyt vedottuun vaikutuksiltaan olennaiseen rajoitusehtoon tai muutoinkaan tuonut esiin sitä, että epidemiakeskeytysvakuutuksesta ei tosiasiassa korvattu epidemian aiheuttamaa keskeytystä.

H Oy on selostanut COVID-19 epidemian johdosta toteutettuja viranomaistoimia ajanjakson 4.4.2020 - 31.5.2020 osalta todeten muun muassa, että majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaista muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 25/2020 vp) tavoitteena oli COVID-19 -viruksen leviämisen hidastaminen ja sen vuoksi sulkea kokonaan ravintoloiden, yökerhojen, anniskeluravintoloiden ja kahviloiden toiminta asiakkailta. H Oy:n mukaan valmiuslain sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain yhteys tartuntatautilakiin oli niin ilmeinen, että mainitut hallituksen esitykset ja käytetyt lait eivät edes määritelleet tartuntatautia. Tartuntatauti -termin määritelmä tuli suoraan tartuntatautilaista.

H Oy:n mukaan asiassa oli ilmeistä, että valtion johto olisi voinut päättää sulkea ravitsemisliikkeet myös tartuntatautilain 6 luvun nojalla, mutta sen ei katsottu olleen riittävä toimi tavoitetilan saavuttamiseksi. Kyseessä oli siten tartuntatautilain mahdollistamien toimien ylittänyt toimi ja poikkeava tilanne, joten asian oikeusvaikutusten tulkintaan oli sovellettava muussa hyväksytyssä laintulkinnassa käytettyjä mekanismeja. Tavanomaisesti ylemmän tasoinen toimi sisälsi aina alemman tasoisen toimen, eikä valitulle semantiikalle tullut antaa vaikutusta todellisen oikeustilan ylitse.

Valmiuslaki oli aktivoitu tartuntatautilain perusteella, mikä mahdollisti uuden lainkohdan säätämisen, ja sen määräyksestä H Oy oli joutunut sulkemaan ravintolansa. Näin ollen viranomaismääräys perustui tosiasiassa vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla tartuntatautilakiin.

Ajanjakson 1.6.2020 - 21.6.2020 osalta H Oy on lausunut, että viranomaisen 29.5.2020 antaman päätöksen mukaisesti 1.6.2020 alkaen tartuntatautilain 91 §:n 1 momentti muutettiin väliaikaisesti ja lakiin lisättiin väliaikaisesti uudet 58 a ja 58 b §, joiden nojalla ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitettiin väliaikaisesti tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Näillä toimilla viranomaiset lievensivät aiemmin voimassa olleita rajoituksia. Ajanjaksolla 22.6.2020 - 12.7.2020 viranomaiset lievensivät edelleen aiemmin voimassa olleita rajoituksia. Asiassa oli huomionarvoista, että 1.6.2020 lukien voimaan tulleet rajoitustoimet oli määrätty nimenomaisesti tartuntatautilain nojalla ja määräykset oli antanut vakuutusehtojen mukaisesti Suomen viranomainen. H Oy:lle aiheutuneet vahingot olivat näin ollen yksiselitteisesti vakuutuksesta korvattavia.

H Oy:n mukaan asiassa oli ilmeistä, että vakuutuksen tarkoitus oli kattaa tartuntataudista johtunut liiketoiminnan keskeytys. H Oy:n käsitys vakuutussopimusta tehtäessä oli ollut, että vakuutus kattoi tartuntataudista johtuvan liiketoiminnan keskeytyksen.

Vakuutusta hankittaessa osapuolet eivät olleet voineet ennakoida, että tartuntataudista johtuva keskeytysmääräys annettaisiin valmiuslain aktivoimisen mahdollistamana voimassa olleiden lakien muutoksilla. Tilanteen ennakoimattomuudesta johtuen asiassa tuli tarkastella vakuutuksen ottamisen tosiasiallista tarkoitusta ja vakuutuksenottajan ymmärrystä vakuutuksesta. Valtiovallan ratkaisu ei miltään osin muuttanut asian tosiasiallista oikeudentilaa, eikä se saanut vaikuttaa H Oy:n oikeuteen saada liiketoiminnan keskeytys korvattua keskeytysvakuutuksesta. Oli riidatonta, että tartuntatauti oli aiheuttanut keskeytyksen ja tästä oli aiheutunut vahinkoa H Oy:lle.

H Oy:lle oli ensiarvoisen tärkeää suojata liiketoiminta keskeytyksen varalta. Mikäli epidemiakeskeytysvakuutuksella ei vakuutushetkellä ollut tarkoitus suojata tartuntataudin aiheuttamalta vahingolta, olisi tämä merkittävä ja olennainen rajoitusehto. Se olisi pitänyt tuoda selvästi H Oy:n tietoon. Näin ei ollut toimittu.

Vakuutusyhtiö oli omaan riskiarvioonsa nojaten päättänyt ottaa asiakkaidensa riskit vastattavakseen useissa erityyppisissä tilanteissa. H Oy:n mielestä vaikutti siltä, että vakuutusyhtiö oli arvioinut riskin virheellisesti ja yhtäaikaisesti realisoituneet keskeytysvahingot olivat ylittäneet vakuutusyhtiön riskiarvion mukaisen määrän. Riskiarvion tekeminen oli käytännössä vakuutusyhtiön liiketoiminnan perusta ja keskeisessä ydinosaamisalueessa. Riskiarvion epäonnistuessa oli näin ollen kyse liiketoimintariskin piiriin kuuluneesta tavanomaisesta yritystoiminnan riskistä. Vakuutussopimukseen ei ollut kirjattu rajoitusehtoja vahinkojen korvattavuudesta tai korvausmääristä sen perusteella, että vahinkotapahtuma realisoituisi usealla vakuutuksenottajalla yhtäaikaisesti.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä esittämä kanta oli, että korvattavaan vahinkoon johtava määräys tuli antaa tietyn lain nojalla tietyssä muodossa ottamatta kantaa vallinneisiin olosuhteisiin tai oikeudentilaan. Vakuutusyhtiö pyrki tosiasiassa kiertämään korvausvastuutaan muotoseikkaan vedoten. Tulkinta oli kestämätön.

Vakuutusyhtiö oli yllättäen ottanut kannan, että viranomaisen tulikin olla ”toimivaltainen tartuntatautilain perusteella”. H Oy on katsonut vakuutusyhtiön pyrkineen muuttamaan vakuutusehtoja. Sopimusoikeudellisen tulkinnan keskiössä tuli kuitenkin olla osapuolten tahto ja tarkoitus. Vakuutuslautakunta oli päätöksissään VKL 511/07, VKL 248/10 ja VKL 273/16 arvioinut, että vahinkovakuutustuotteen täytyi tarjota asiakkaille todellista taloudellista turvaa. Nyt käsillä olevassa tilanteessa vakuutusyhtiö oli pyrkinyt kiertämään sopimuksen mukaisen taloudellisen vahingon korvaamisen vain muotoseikkoihin vedoten. Lakien hierarkia huomioon ottaen sekä huomioiden yleisten sopimusperiaatteiden mukainen epäselvän sopimuskohdan tulkinta laatijansa vahingoksi, oli kiistatonta, että kyse oli korvattavasta vahingosta.

H Oy:n mukaan viranomaismääräyksellä tarkoitettiin yleisesti ottaen mitä tahansa vallitsevasta tilanteesta johtunutta määräystä, jonka viranomainen antoi halutun tavoitetilan saavuttamiseksi. Viranomaismääräys kattoi kaikki julkisen tahon tekemät velvoittavat päätökset, määräykset sekä muutokset ohjeisiin ja määräyksiin riippumatta määräyksen laadusta, tasosta tai voimassaoloajasta. Viranomaismääräyksen saattoi antaa mikä tahansa julkista valtaa käyttävä taho. Lainsäätäjä käytti julkista valtaa korkeimmalla tasolla.

Yksittäisen viranomaismääräyksen ollessa tehoton ja hidas tapa hillitä tartuntataudin leviämistä, valtiovalta oli päättänyt säätää valmiuslain nojalla lainsäädäntöön muutoksia, jolloin yksittäiset viranomaismääräykset kävivät tarpeettomiksi. Tämä ei muuttanut vallitsevaa oikeustilaa, jossa olisi ollut täysin mahdollista antaa yksittäiset viranomaismääräykset kutakin yksittäistä ravintolaa koskien. Näin ollen ei voitu uskottavasti väittää, että säädetty laki ei olisi vakuutusehtojen edellyttämä viranomaismääräys.

H Oy on vedonnut asiassa myös korvauksen epäämisen kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvioitaessa oli otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema sekä oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet. Jos sopimuksen tai oikeustoimen ehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, voitiin voimassaolevan lainsäädännön mukaan ehtoa joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

Vakuutusta ottaessaan H Oy oli ymmärtänyt hankkivansa turvaa tartuntatautien leviämisen estämiseksi määrättävien liiketoiminnan keskeytymisien varalle. Nyt liiketoiminta oli keskeytynyt nimenomaan tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi annetuista määräyksistä. Vakuutussopimuksen rajoitusehto, jonka mukaisesti keskeytymisenä korvattaisiin vain tietyn lain perusteella annettu ja tietyn viranomaisen määräyksellä velvoittama liiketoiminnan keskeytyminen, johti H Oy:n kannalta kiistattomaan kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta korosti se, että viranomainen oli käyttänyt liiketoiminnan keskeyttämistä määrätessään laintasoista säädöstä ja määräys oli tehty nimenomaisesti tartuntatautien leviämisen estämiseksi.

Hyvän vakuutustavan mukaisesti vakuutusyhtiön toiminnan tuli olla oikeudenmukaista sekä eettisesti kestävää ja kohtuullista. Keskeytymisvahinkojen korvattavuuden ei voitu katsoa aiheuttavan vakuutusyhtiön kannalta kohtuutonta tilannetta ottaen huomioon vakuutusyhtiön mahdollisuudet jälleenvakuuttaa riskejään.

H Oy vedonnut myös sopimusehtojen tulkinnassa sovellettuun epäselvyyssääntöön, jonka mukaan sopimusehtoa oli tulkittava ehdon laatijan vahingoksi. Myös hyvän vakuutustavan mukaisesti epäselviä sopimusehtoja arvioitaessa otettiin huomioon muun ohella se, mihin lopputulokseen eri tulkintavaihtoehdot johtaisivat. Hyvä vakuutustapa vaati vakuutusyhtiötä soveltamaan ehtojaan siten, että myös asiakkaan edut tulivat otetuksi huomioon.

H Oy on lausunut lisäkirjelmässä 22.9.2020, ettei kyse ollut niin ennakoimattomasta tilanteesta kuin vakuutusyhtiö oli väittänyt. H Oy on vedonnut WHO:n tietoihin maailmassa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana esiintyneistä epidemioista. H Oy oli kuvitellut vakuuttaneensa nyt kyseessä olevat riskit, sillä sille oli myyty nimenomaan epidemiavakuutus. Valtion mahdolliset tuet eivät vaikuttaneet asiaan. Vakuutusyhtiön mainitsema korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2002:89 ei soveltunut asiaan, sillä siinä oli kyse vakuutuksenottajan oman toiminnan moitittavuudesta.

Vastoin vakuutusyhtiön väittämää toiminnan keskeytyminen oli aiheutunut nimenomaan viranomaisen määräyksestä. Määräyksen voitiin katsoa viittaavan asiayhteydestä riippuen asetuksiin, lakeihin, lain esitöihin sekä muihin mahdollisiin kansalaista tai elinkeinoharjoittajaa velvoittaviin käskyihin, oli ne annettu missä muodossa tahansa. H Oy on huomauttanut, että vaikka tartuntatautilaki ei mahdollistanut kaikkien ravitsemisliikkeiden sulkemista yhdellä määräyksellä, olisi se kuitenkin ollut toiminnallisesti täysin mahdollista.

Lisäkirjelmässä 29.9.2020 H Oy on vedonnut siihen, että vakuutus oli nimenomaisesti tarkoitettu nyt puheena olevan vahingon varalle. Vakuutuksen riskinarviointia ei voitu vierittää vakuutuksenottajalle. Oli ilmeistä, että määräys ravintolan sulkemisesta oli annettu tartuntatautilakiin perustuen ja tartuntataudin vastustamiseksi.

Vakuutusturvien otsikoinnista H Oy:llä oli ollut perusteltu syy ymmärtää vakuutus vakuutusturvan nimen mukaista turvaa antavaksi. Oli kyseenalaista väittää, ettei vakuutusturvien nimien tarvinnut vastata turvan todellista luonnetta ja tarkoitusta. Voitiin pitää ehtojen laatijan vähimmäisvelvollisuutena edes otsikkotasolla määritellä turvien nimet tarkoituksenmukaisiksi ja niin, että vakuutuksenottaja ymmärsi, millaista turvaa oli hankkimassa. Mahdollinen ristiriita vakuutusturvan nimen ja todellisen vakuutusturvan kattavuuden osalta oli yksiselitteisesti sellainen turvan laajuutta rajoittava ehto, joka olisi tullut vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisesti saattaa vakuutuksenottajan tietoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt H Oy:n vaatimukset ja lausunut seuraavan:

Vakuutus oli sopimus, jolla vakuutuksenantaja otti vakuutuksenottajan maksamaa vakuutusmaksua vastaan kantaakseen vakuutussopimuksessa määritellyn riskin. Riskillä tarkoitettiin epävarmaa tapahtumaa, jonka toteutuminen tai toteutumisen ajankohta olivat epävarmoja. Yksittäisen vakuutussopimuksen kohteena olevien riskien tuli kuitenkin aina olla tilastollisesti ennakoitavissa, miltä osin vakuutusyhtiö on vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun KKO 2002:89.

Kaikki liiketoimintaan liittyvät riskit eivät olleet vakuutettavissa, vaan vakuutusyhtiö otti vakuutussopimuksella kantaakseen tietyt vakuutusehdoissa erikseen määritellyt riskit, jotka tietyin edellytyksin määriteltiin korvattaviksi. Vakuutusehtoja ja vakuutussopimuksen antamaa turvaa määriteltäessä oli erityisen tärkeää, että osapuolet pystyivät arvioimaan omia riskejään. Vakuutusliiketoiminta perustui riskin määrittämiseen ja siihen, että tiettyä maksua vastaan vakuutusyhtiö otti kantaakseen tietyn riskin.

Epidemiakeskeytysvakuutuksen osalta vakuutusehdoilla oli määritetty tietyt rajatut riskit, jotka vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen ja määritellyt ne korvattaviksi vahinkotapahtumiksi. Kuten H Oy oli todennut, ravintoloiden määräaikainen sulkeminen oli tartuntatautilain mahdollistamien toimien ylittänyt toimi. Vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen tartuntatautilaissa säädetyn valtuuden nojalla annettujen määräysten mahdollistamien toimenpiteiden aiheuttamat taloudelliset menetykset. Vakuutus ei kattanut viranomaisen määräysvaltaa laajempia riskejä, koska tällaisia riskejä ei ollut vakuutettu. Vakuutusehdoissa ei ollut määritelty nyt esillä olevaa riskiä eli ravitsemisliikkeiden määräaikaista sulkemista lainsäädännöllisin toimenpitein vakuutettujen riskien joukkoon. Tätä riskiä ei ollut tarkoitus vakuuttaa yrityskohtaisella omaisuus- ja keskeytysvakuutuksella.

Niin sanottu riskinvalinta oli koko vakuutusliiketoiminnan kannalta elintärkeää. Puheena olevaa pandemian aiheuttamaa riskiä ei ollut tarkoitettu vakuutettavaksi, ja tämä rajaus oli tehty rajaamalla vakuutus kattamaan vain tietyt erikseen määritellyt riskit. Tästä syystä vakuutusehdoissa oli erikseen nimetty ne lait, joiden perusteella tehtävät liiketoiminnan rajoitustoimet olivat korvatta-via. Toisin kuin H Oy väitti, epidemiakeskeytysvakuutus ei sisältänyt rajoitusehtoja, vaan vakuutusehdoissa oli kerrottu yksityiskohtaisesti, mitä vakuutus korvasi. Vakuutus korvasi epidemian aiheuttamasta keskeytyksestä syntyneitä vahinkoja, mutta ainoastaan ehdoissa erikseen kerrotussa laajuudessa. Tartuntatautilaki ei sisältänyt valtuutussäännöstä valmiuslain käyttöönotosta.

Ajanjakso 4.4. - 31.5.2020

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei vakuutusehdoissa ollut määritelty nyt esillä olevaa riskiä vakuutettujen riskien joukkoon. Toteutetussa määräaikaisessa merkittävässä poikkeuksessa perusoikeuksiin ei ollut kyse sellaisesta ennakoitavissa olleesta riskistä, joka olisi ollut vakuuttamiskelpoinen. Lainsäädäntöteitse toteutettu ravitsemisliikkeiden toiminnan rajoittaminen oli täysin poikkeuksellinen ja ennakoimaton toimenpide. Se, että pandemian seurauksena perusoikeuksiin puuttumalla lainsäätäjä sulki ravitsemisliikkeet määräajaksi, ei ollut ennakoitavissa vakuutusehtoja laadittaessa tai vakuutussopimusta tehtäessä, koska mainitut rajoitukset eivät olleet lainsäädännöllisesti mahdollisia.

Käsiteltävässä asiassa tämä oli erityisen tärkeää, koska vahingon korvattavuus riippui niistä toimenpiteistä, joita tietty lainsäädäntö mahdollisti. Koronakriisi oli osoittanut, ettei lainsäätäjäkään ollut osannut tällaiseen tilanteeseen ennakolta varautua, joten tarvittavaa säädöspohjaa tällaisille toimenpiteille ei ollut olemassa. Korvattavuutta arvioitiin sellaisen lainsäädännön muutoksen perusteella, joka oli säädetty vakuutusehtojen laadinnan ja vakuutussopimuksen synnyn jälkeen. Asiakaskaan ei ollut voinut mieltää vakuutussopimusta tehtäessä tällaista tilannetta voivan syntyä.

Vakuutusyhtiö on viitannut siihen, että normaalioloissa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 30.3.2020 voimaan tullut väliaikainen muuttaminen olisi edellyttänyt perustuslainsäätämisjärjestystä. Kyse oli poikkeuksesta perusoikeuksiin. Vakuutusyhtiö on vedonnut lainmuutosta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 25/2020 vp) ja perustuslakivaliokunnan perustuslain 23 §:n säätämisen yhteydessä antamaan mietintöön (PeVM 9/2010 vp s.10/II.) todeten, että perustuslain turvaama omaisuuden suoja koski myös vakuutusyhtiöitä.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt lainmuutosta koskeneessa lausunnossaan, että rajoitusten asettaminen ravintoloille oli mahdollista vain, jos lailla säädettiin myös niiden aiheuttamien menetysten kompensaatiosta. Lainsäätäjä oli tehnyt tietoisen valinnan siitä, millä lainmuutoksella rajoitustoimenpiteet oli toteutettu ja miksi. Lainmuutoksen yhteydessä oli myös mielletty, etteivät taloudelliset menetykset tulleet yritysten vapaaehtoisista vakuutuksista korvattaviksi. Tarkoitus oli, että yrityksille aiheutuvat menetykset kompensoitiin yhteiskunnan, ei vakuutusyhtiöiden taholta. Hallitus oli myös julkistanut pakettinsa ravintoloiden tukemisesta ja oli siis omilla toimillaan kompensoinut ravintoloiden sulkemisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä.

Vakuutusyhtiön mielestä oli selvää, että tilapäisen lainmuutoksen aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia ei ollut tarkoitettu siirtää vakuutusyhtiöiden kannetta-vaksi. Mikäli näin olisi haluttu toimia, se olisi tullut toteuttaa poikkeusoloissa lainmuutoksen yhteydessä valmiuslain 25 §:n perusteella, mikäli säännöksen mukaiset edellytykset olivat käsillä. Nyt näin ei ollut katsottu aiheelliseksi toimia, koska edellytyksiä tällaiselle toimenpiteelle ei olisi ollut edes valmiuslain 25 §:n perusteella.

Viranomaisten toiminnan tuli perustua lakiin. ”Viranomaisen antama velvoittava määräys” tarkoitti viranomaisen voimassa olevan lain tai asetuksen nojalla toimivaltansa rajoissa antamaa hallintopäätöstä, johon oli annettava muutoksenhakuohjaus. Esimerkiksi tartuntatautilaki mahdollisti viranomaiselle vain tietyt liiketoimintaa rajoittavat toimet, ja epidemiavakuutus antoi suojaa näitä toimia vastaan. Rajaus oli vakuutusehdossa tehty hyvin selkeästi. Tartuntatautilain perusteella annettaville viranomaismääräyksille oli tunnusomaista, että ne olivat sekä alueellisesti että ajallisesti rajattuja. Määräykset voitiin antaa vain kuukaudeksi kerrallaan.

Vakuutusehtojen mukaan kyseessä tuli olla Suomen viranomaisen vakuutus-kaudella antama lueteltuihin lakeihin perustunut velvoittava määräys. Tartuntatautilaki ei sisältänyt säännöstä, jolla ravintoloiden sulkeminen olisi ollut mahdollista. Tällainen poikkeus edellytti myös poikkeusoloissa lain tasoista säännöstä. Lainsäätäjän toimesta perustuslain 23 §:n perusteella toteutettu perusoikeuspoikkeus ei ollut Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antama velvoittava määräys.

Tartuntatautilaissa oli yksityiskohtaiset säännökset julkisoikeudellisten toimi-joiden tehtävistä ja toimivallasta tartuntatautien torjunnassa. Laista ilmeni, että valtioneuvosto saattoi tietyissä tilanteissa antaa tarkempia säädöksiä tartuntatautilakiin liittyvistä asioista. Säädöksenantovaltuus edellytti kuitenkin nimenomaista mainintaa tartuntatautilaissa. Voimassa olleessa tartuntatautilaissa ei ollut sellaista valtuutusta, jolla valtioneuvosto olisi voinut antaa ravintola-toimintaa rajoittaneita säännöksiä. Voimassa olleen lain perusteella ei voitu asettaa niitä rajoituksia, joista tässä asiassa oli kyse.

Tartuntatautilain 58 §:ssä säädettiin laajaan tartuntavaaraan liittyvistä toimenpiteistä. Sen mukaisesti toimivaltainen viranomainen laajaan tartuntavaaraan liittyvien rajoittavien toimenpiteiden osalta oli kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin. Silloin, kun toimenpiteet olivat tarpeen usean kunnan alueella, toimivaltainen viranomainen oli aluehallintovirasto. Nämä toimijat antoivat rajoittavat määräykset hallintopäätöksen muodossa omalla toimialueellaan, ja päätökseen oli tartuntatautilain 90 §:n mukaisesti annettava muutoksenhakuohjaus.

Tartuntatautilain 58 §:stä ilmeni, että Suomen viranomaisen tartuntatautilakiin perustuvan velvoittavan määräyksen saattoi antaa aluehallintovirasto tai kunnan asianomainen viranomainen eikä eduskunta tai valtioneuvosto. Nyt toteutettu ravintolatoiminnan rajoitus ei perustunut vakuutusehdoissa tarkoitetun Suomen viranomaisen antamaan velvoittavaan määräykseen.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että se seikka, ettei nyt kyseessä oleva vahinko kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, ilmeni suoraan epidemiakeskeytysvakuutuksen sanamuodosta. Ne lait, joihin perustuva keskeytys tuli korvattavaksi, oli tyhjentävästi lueteltu vakuutusehdoissa. Ravintoloita ei ollut suljettu tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella. Mikään näistä laeista ei mahdollistanut ravintolaliiketoiminnalle sellaisia rajoituksia, jotka oli nyt toteutettu lainsäädännöllisin toimenpitein.

H Oy:n liiketoiminta oli keskeytynyt majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisen muuttamisen perusteella. Vahinko ei kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, koska rajoitus ei perustunut sellaisen lain perusteella annettuun viranomaismääräykseen, joka olisi vakuutusehdon mukaisesti kuulunut korvattavien vahinkojen piiriin, vaan lainmuutokseen.

Ajanjaksot 1.6.2020 - 21.6.2020 ja 22.6.2020 - 12.7.2020

Elinkeinotoimintaan ravintolatoiminta mukaan lukien kohdistui eri aikoina erilaisia lainsäädännöllisiä rajoitteita ja viranomaisohjeita. Tartuntatautilain 1.6.2020 voimaan tulleessa 58 a §:ssä oli kysymys lainsäädäntötoimenpiteestä, jolla lakiin lisättiin uusi pykälä. Pykälällä ja sen nojalla myöhemmin annetuilla asetuksilla lievennettiin aiemmin voimassa olleita rajoituksia. H Oy ei ollut tuonut esiin, että toimivaltainen viranomainen olisi antanut sille tartuntatautilakiin perustuneen velvoittavan määräyksen, josta olisi aiheutunut vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa.

Kyseessä olevassa, kaikkia ravintolaelinkeinon harjoittajia koskeneessa lainmuutoksessa ei ollut kyse vakuutusehtojen tarkoittamasta viranomaisen vakuutuskaudella antamasta tartuntatautilakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä. Lain voimaantulo ei ollut vakuutustapahtuma. Mikään epidemiakeskeytysvakuutuksen ehdoissa mainittu laki tai lain säännös ei itsessään ollut vakuutusehtojen tarkoittama viranomaisen tartuntatautilakiin perustuva velvoittava määräys. Kuten vakuutusehdoissa todettiin, viranomaisen velvoittavan määräyksen tuli perustua tartuntatautilakiin, jotta kyseessä saattoi olla vakuutusehdoissa tarkoitettu vakuutustapahtuma. Toisin kuin H Oy oli kertonut, viranomaiset eivät olleet lieventäneet aikaisemmin voimassa olleita rajoituksia, vaan niitä oli lievennetty luomalla uutta lainsäädäntöä.

Vakuutus kattoi tartuntataudista johtuvan liiketoiminnan keskeytyksen vakuutusehtojen mukaisesti. Osapuolilla oli ollut tartuntatautilakiin perehtymällä mahdollista selvittää ja en­nakoida, millaisia määräyksiä tartuntatautilain nojalla voitiin antaa. Vakuutusehtoja tuli tulkita sanatarkasti, jotta vakuutuksen korvauspiiri oli kummallekin osapuolelle selkeä. Epidemiakeskeytysvakuutus tarjosi todellista taloudellista turvaa niiden tapausten varalle, jotka vakuutus ehtojensa mukaan kattoi, ei kuitenkaan sitä laa­jempaa.

Lainsäädäntötoimi ei ollut viranomaismääräys. Viranomaiset tulkitsivat lakia ja antoivat mää­räyksiä lain perusteella. Ravitsemisliikkeiden määräaikaisen sulkemisen toteuttaminen nyt valitulla tavalla oli tapahtunut siksi, että tartuntatautilaki ei mahdollistanut tällaista toi­menpidettä. Mainitun kaltaista sääntelyn muutosta poikkeusoloissa ei voinut ennakoida vakuutusehtoja laadittaessa.

Vakuutussopimusta solmittaessa osapuolet olivat tienneet sopimuksen sisällön. H Oy oli elinkeinonharjoittaja ja sillä oli myös tältä osin korostunut selonottovelvollisuus. Epidemiakeskeytysvakuutuksen sisältö oli yksiselitteinen. Sopimuksen todelliseen sisältöön pitäytyminen ei ollut kohtuutonta. Sen sijaan se, että vakuutusyhtiö katsottaisiin velvolliseksi maksamaan korvausta vastoin sopimusehtoja asiakkaan kulloisenkin tulkinnan mukaan, olisi vakuutuksenottajienkin näkökulmasta kohtuutonta eikä se olisi oikeusvarmuuden näkökulmasta perusteltavissa. Jälleenvakuutuksilla ei myöskään ollut mahdollista vakuuttaa riskejä, joita ei ollut ensivakuutuksilla määritetty vakuutetuiksi.

Lisävastineessa 24.9.2020 vakuutusyhtiö on lausunut, että ennestään tuntemattoman virustaudin puhjettua jossakin maassa sen tarttuvuutta ja leviämistä oli mahdotonta ennustaa. Vakuutus oli tehty ennen COVID-19 pandemian puhkeamista. Pandemian taloudelliset vaikutukset eivät olleet vakuutusta tehtäessä kenenkään tiedossa eikä vakuutusala kokonaisuutena ollut pystynyt varautumaan tilanteeseen. Vakuutuksen realistista hintaa ei ollut voitu laskea vakuutusmatemaattisin keinoin, koska tarvittavia tietoja ei ollut. Jos vakuutuksen hinnan laskeminen olisi ollut mahdollista, se olisi noussut niin korkeaksi, että ilman konkreettista uhkaa oli selvää, että hyvin harva, jos kukaan, olisi vakuutuksen ottanut.

Oli yleisesti tiedossa, että vakuutukset eivät olleet rajattomia. Objektiivisesti arvioiden oli selvää, ettei vakuutussopimuksen sisältöä määritelty yksin ehto-otsikoiden tai vakuutusten nimien perusteella. Kukaan ei näin vilpittömässä mielessä ajatellut. Epidemiakeskeytysvakuutuksen ehto 4.1.3 kuvasi yksiselitteisesti vakuutustapahtuman. Vakuutussopimuksella oli vakuutettu niiden viranomaisrajoitusten taloudelliset seuraukset, jotka tartuntatautilaki oli mahdollistanut, ei muita. Kun arvioitiin, mitä vakuutussopimuksella oli aikoinaan H Oy:n kanssa sovittu vakuutettavaksi, oli objektiivisesti arvioiden selvää, ettei H Oy:lle ollut voinut jäädä sellaista käsitystä, että vakuutettuna olisivat olleet myös sellaiset määräykset, joita vakuutuksentekohetkellä ei lainsäädännöllisesti ollut mahdollista tartuntatautilain perusteella antaa. Vakuutus ei myöskään kattanut H Oy:n toiminnalle lainsäädäntöteitse asetettuja velvoitteita.

H Oy oli itsekin todennut riidattomaksi, että määräyksiä 4.4.2020 - 31.5.2020 ei ollut annettu tartuntatautilain perusteella. Näin ollen vakuutusehdossa kuvattua vakuutustapahtumaa ei ollut sattunut. Vakuutusehdon ei voitu ymmärtää tarkoittaneen mitä tahansa lainsäädäntötointa, joka annetiin tartuntataudin vuoksi. H Oy:lle ei ollut voinut jäädä kuvaa, että kaikki lainsäädäntömuutokset olisi vakuutettu epidemiakeskeytysvakuutuksella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko uudentyyppisen koronaviruksen aiheuttamasta COVID-19 epidemiasta vakuutuksenottaja H Oy:n harjoittamalle ravintolatoiminnalle aiheutunut katemenetys korvattava vakuutusyhtiön H Oy:lle myöntämästä keskeytysvakuutuksesta epidemiakeskeytysvahinkona.

H Oy:n katemenetys oli johtunut ensin siitä, että valtioneuvosto oli antanut majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin poikkeustilan aikana säädetyn väliaikaisen muutoksen nojalla asetuksen, jolla se määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020. Katemenetystä on aiheutunut sittemmin myös siitä, että ravitsemisliikkeiden aukioloa ja asiakasmäärää oli tämän jälkeen rajoitettu tartuntatautilakiin ajalle 1.6.2020 - 31.10.2020 säädetyllä väliaikaisella muutoksella ja sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan keskeytysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Vakuutuksen tarkoitus, mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen ja Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti korvaamaan kohdassa 4 mainituista vahingoista vakuutuksen kohteelle aiheutuneen taloudellisen vahingon sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.

Vakuutusehtojen kohdan 2, Vakuutuksen kohde, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan harjoittaman, vakuutuskirjaan merkityn liiketoiminnan keskeytyskate. Keskeytyskate saadaan, kun vakuutuskauden alusta laskettavasta vuoden liikevaihdosta (12 kuukautta) vähennetään voimassaolevan kirjanpitoasetuksen mukaiset muuttuvat kulut. Jos vakuutusmäärä lasketaan muulle ajanjaksolle tai muulla perusteella, se merkitään vakuutuskirjaan. Vakuutusmaksun perusteena on liikevaihto.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1, Korvattavat vahingot, alakohdan 4.1.3, Epidemiakeskeytysvahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Vakuutuksesta korvataan myös tilojen desinfiointi- ja hävittämiskustannukset. Lisäksi korvataan vastaavan vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinta hävitettäväksi määrätyn tilalle ottaen huomioon esinevakuutuksen kohdan 6.2 omaisuuden arvon ja määrän laskemisen mukaiset ehtokohdat. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kata säiliöautoliikennettä.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (153/2020), joka on ollut voimassa 30.3.2020 - 31.5.2020, majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin (308/2006) lisättiin väliaikaisesti uusi 3 a § (Ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi) seuraavasti:

3 a § 1 momentti: Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta.
3 a § 2 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tai juoman myymistä ravitsemisliikkeestä muualla nautittavaksi.
3 a § 3 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöstöravintoloita.
3 a § 4 momentti: Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetuista alueista.

Tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukaan, kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatau-ti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella.

Tartuntatautilain 58 §:n 2 momentin mukaan, jos muu kuin 1 momentissa tarkoitettu tartuntatauti aiheuttaa laajaa tartunnan vaaraa, kunnan tartuntatau-tien torjunnasta vastaava toimielin ja aluehallintovirasto voivat alueellaan päättää oppilaitosten ja päiväkotien sulkemisesta, jos se on välttämätöntä taudin leviämisen ehkäisemiseksi.

Tartuntatautilain 58 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut päätökset tehdään enintään yhden kuukauden ajaksi. Toimenpiteet on heti lopetettava, kun tartunnan vaaraa ei enää ole.

Tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 1.6.2020 voimaan tulleella 31.10.2020 saakka voimassa olevalla lailla (400/2020) tartuntatautilakiin on lisätty väliaikaisesti 58 a ja 58 b §.

Tartuntatautilain 58 a §:n 1 momentin mukaan tartuntataudin leviämisen estämiseksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (308/2006) 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa ravitsemisliikkeessä on noudatettava tässä pykälässä ja sen nojalla annettuja ravitsemisliikkeen aukioloa, alkoholilaissa (1102/2017) tarkoitettua alkoholijuomien anniskeluaikaa sekä liikkeeseen kuuluvien sisä- ja ulkotilojen asiakaspaikkamäärää ja käyttöä elinkeinotoimintaan koskevia rajoituksia. Jolleivät rajoitukset ole välttämättömiä koko maassa tartuntataudin leviämisen estämiseksi, valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset alueista, joilla kutakin velvoitetta ja rajoitusta sovelletaan.

Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentin mukaan ravitsemisliikkeen saa avata ravitsemistoimintaan asiakkaille aikaisintaan kello 6 ja liike on suljettava ravitsemistoiminnan asiakkailta viimeistään kello 23. Alkoholilaissa tarkoitettu alkoholijuomien anniskelu saadaan ravitsemisliikkeessä aloittaa aikaisintaan kello 9 ja anniskelu on lopetettava viimeistään kello 22. Jolleivät tässä momentissa säädetyt rajoitukset ole välttämättömiä tartuntataudin leviämisen estämiseksi, valtioneuvoston asetuksella säädetään pidemmästä aukioloajasta ja anniskeluajasta.

Tartuntatautilain 58 a §:n 3 momentin mukaan ravitsemisliikkeen sisätilassa tai sen osassa saa samanaikaisesti oleskella enintään puolet siitä suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä, joka on mainittu tilaa tai sen osaa koskevassa alkoholilain 18 §:ssä tarkoitetussa anniskeluluvassa tai, jos ravitsemisliikkeellä ei ole anniskelulupaa, rakennusten paloturvallisuudesta maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 b §:n nojalla ja rakennuksen käyttöturvallisuudesta mainitun lain 117 d ja 117 k §:n nojalla annettujen säännösten mukaisesti hyväksytyssä rakennussuunnitelmassa. Ravitsemistoiminnan harjoittajan tulee huolehtia siitä, että asiakkaiden oleskelu järjestetään riittävän väljästi ja asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ravitsemisliikkeen asiakkaiden oleskeluun ja asiakaspaikkojen sijoittamiseen liittyvistä velvoitteista ja ravitsemisliikkeen sisä- ja ulkotilojen asiakaspaikkamäärän rajoittamisesta. Jollei tässä momentissa säädetyn asiakkaiden enimmäismäärän noudattaminen ole välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi, valtioneuvoston asetuksella säädetään suuremmasta asiakkaiden enimmäismäärästä.

Tartuntatautilain 58 a §:n 4 momentin mukaan sen lisäksi, mitä elintarvikelaissa säädetään, ravitsemistoiminnan harjoittajan on huolehdittava ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamisesta. Ravitsemistoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että asiakkaat saavat mahdollisuuden käsien puhdistamiseen, ja annettava asiakkaille riittävän etäisyyden ylläpitämistä ja käsien puhdistamista koskevat toimintaohjeet. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamisesta, käsien puhdistamismahdollisuuden järjestämisestä sekä asiakkaille annettavien toimintaohjeiden antamisesta.

Tartuntatautilain 58 b §:ssä on annettu määräykset 58 a §:ssä ja sen nojalla säädettyjen velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen valvonnasta.

Asian arviointi

1) Epidemiakeskeytysvahinkoa koskevan vakuutusehdon tulkinnasta

Asiassa on kyse epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattavien vahinkotapahtumien piirin määrittelevän vakuutusehdon tulkinnasta. Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusehtojen tulkinnassa noudatettavan pääsäännön mukaan sopimusehtoja on lähtökohtaisesti tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti ja sopimusehtoja on niitä tulkittaessa tarkasteltava kokonaisuutena.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on määritellyt vakuutusehtojensa kohdassa 4.1.3 korvattavaksi epidemiakeskeytysvahingoksi tilanteen, jossa yrityksen liiketoiminta keskeytyy viranomaisen tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi antaman tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvan velvoittavan määräyksen suoranaisena seurauksena. Vakuutusehdon mukaan määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee myös liittyä välittömästi vakuutuksenottajan keskeytysvakuutuksella vakuuttamaan liiketoimintaan.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että H Oy:n liiketoiminnan keskeytymiseen johtaneessa COVID-19 koronavirusepidemiassa on ollut kyse tartuntatautilain mukaisesta laajaa tartunnan vaaraa aiheuttavasta yleisvaarallisesta tartuntataudista. Muiden vakuutusehdoissa asetettujen korvausedellytysten täyttyessä tällaisesta tartuntataudista aiheutuva keskeytysvahinko oikeuttaisi epidemiavahinkona korvauksen saamiseen vakuutuksesta.

Sitä, onko kyseessä ollut vakuutuksen epidemiaturvasta korvattava vahinko vai ei, ei kuitenkaan voida H Oy:n väittämin tavoin päätellä pelkästään vakuutusyhtiön kyseiselle vakuutusturvaosalle antamasta kauppanimestä, minkä lautakunta katsoo olevan yleisesti tiedossa ja siten myös H Oy:n täytyneen jo vakuutusta ottaessaan käsittää. Vakuutuksenottajana myös H Oy:llä itsellään on ollut velvollisuus perehtyä tekeillä olleen vakuutussopimuksen sisältöön ja vakuutusehtoihin, joista vakuutuksen täsmällinen korvauspiiri on ilmennyt.

Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa valtion ylintä toimeenpanovaltaa käyttävän valtioneuvoston asetuksella (173/2020) antamaa määräystä ravitsemisliikkeiden sulkemisesta ja niin ikään lautakunnan jäljempänä mainitsemin perustein tartuntatautilakiin sittemmin sen väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (400/2020) lisätyn 58 a §:n nojalla antamien asetusten (401/2020 ja 477/2020) määräyksiä on pidettävä vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittuina Suomen viranomaisen antamina H Oy:tä velvoittaneina määräyksinä. Kyseisten määräysten vaatimat toimenpiteet eli H Oy:n ravintolan sulkeminen asetuksessa mainituksi määräajaksi ja sen myöhemmän aukiolon ja toiminnan rajoittaminen ovat julkisen vallan käyttönä välittömästi ja suoraan koskeneet H Oy:n kyseisellä keskeytysvakuutuksella vakuuttamaa liiketoimintaa. Sille vakuutusyhtiön esittämälle seikalle, että mainitut viranomaismääräykset ovat epidemian laajuuden vuoksi samanaikaisesti koskeneet koko toimialaa, ei voida vakuutusehdon sanamuodon perusteella antaa vakuutusyhtiön korvausvastuuta poistavaa merkitystä.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 soveltamisen ja vakuutusyhtiön korvausvastuun syntymisen kannalta olennainen seikka on kuitenkin se, että vakuutusehdon mukaan siinä mainitun korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on tullut perustua tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehdosta ilmenevä vaatimus siinä sanotun viranomaismääräyksen perustumisesta ehtokohdassa mainittuun lakiin voidaan jo viranomaistoiminnan yleisen luonteen vuoksi perustellusti ymmärtää vain siten, että oikeuttaakseen korvaukseen määräys on tullut antaa nimenomaan vakuutusehdossa mainitun lain nojalla. Tässä tapauksessa puheena oleva valtioneuvoston tuolloin vallinneissa poikkeusoloissa antama 4.4. - 31.5.2020 voimassa ollut asetus ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen estämiseksi (173/2020) on perustunut majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 3 a §:llä säädettyyn väliaikaiseen muutokseen eikä vakuutusehdossa mainittuihin tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin.

Vakuutusyhtiö on tämän johdosta vakuutusehtoa soveltaessaan katsonut, että muuhun kuin vakuutusehdossa mainittuun lakiin perustunut määräys ei ole täyttänyt vakuutusehtoon kirjattua korvaukseen oikeuttavan vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuulleen ottaman riskin määrittelyä ja ettei vakuutuksella ole muutoinkaan ollut tarkoitus kattaa kyseisen kaltaisia lainsäädännön muutoksista johtuvia ennakoimattomia riskejä. H Oy on katsonut ravintolansa sulkemista koskeneen määräyksen perustuneen tosiasiallisesti tartuntatautilain tavoitteisiin ja vedonnut siihen, että vakuutusyhtiön tulkinta vakuutusehdosta on ollut pelkästään muodollinen, vaikka kyse on ollut samanlaisesta riskistä kuin tartuntatautilain tarkoittamissa tilanteissa ja sulkemismääräys oli vain lainsäädäntöteknisistä syistä kiireellisessä poikkeustilanteessa toteutettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain muutoksella.

Vakuutuslautakunta toteaa ensiksi, että sopimusosapuolen on pääsääntöisesti pyrittävä täyttämään sopimusvelvoitteensa myös sopimukseen vaikuttavien olosuhteiden muuttuessa etenkin, ellei sopimusehdoissa ole erikseen ennakolta muuta määrätty. Lainsäädäntöön tehtävät muutokset voivat kuitenkin tilanteesta riippuen vaikuttaa osapuolten väliseen sopimuksen sitovuuteen. Poikkeukselliset olosuhteiden muutokset saattavat joissakin tilanteissa myös johtaa yksittäisen sopimusehdon, sopimusvelvoitteen laajuuden tai koko sopimuksen sovittelemiseen sopimustasapainon palauttamiseksi osapuolten välille, kuten ilmenee esimerkiksi korkeimman oikeuden julkaistusta ratkaisusta KKO 1982 II 141.

Nyt käsiteltävän asian osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksesta korvattavan vaaran määrittelemisessä on lähtökohtaisesti kyse vakuutuksenantajan keskeisen asiantuntemusvaatimuksen ja liikeriskin piiriin kuuluvasta seikasta, jota ei voida vierittää vakuutuksenottajille. Mikäli vakuutuksen kattaman vaaran määrittely vakuutussopimuksen ehdoissa syystä tai toisesta epäonnistuu, vakuutusehdot laatinut vakuutuksenantaja ei pääsääntöisesti saata vapautua korvausvastuustaan vain sen perusteella, että vahinkoja sattuukin enemmän kuin vakuutuksenantaja oli laskenut. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei myöskään ole ottanut laatimiinsa vakiovakuutusehtoihin nimenomaista varaumaa esimerkiksi vakuutusehdoissa yksilöimiensä lakien muuttumisen varalta.

Juuri lausutuista seikoista riippumatta vakuutusyhtiön omaksuman sopimustulkinnan puolesta puhuu kuitenkin lähtökohtaisesti se, että tulkinta on lautakunnan edellä lausumin tavoin vakuutusehdon sanamuotoa vastaava. Vakuutusyhtiö ei ole sovellettavassa korvattavaa vakuutustapahtumaa määrittelevässä vakuutusehdossaan sitoutunut maksamaan korvauksia viranomaisten toimivaltuuksiensa puitteissa millä tahansa perusteella määräämistä yrityksen toiminnan keskeyttämisistä, vaan vakuutusehdon sanamuodon mukaan korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on perustuttava vakuutusehdossa erikseen yksilöityihin lakeihin.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön käyttämässä vakuutustapahtuman määrittelyssä ole myöskään kyse vain muodollisesta seikasta, vaan vakuutusyhtiön kannettavakseen ottaman todellisen vahinkoriskin määrittelemisestä. Vakuutusehdossa mainituissa laeissa on määritelty ne soveltamistilanteet, kulloinkin toimivaltaiset viranomaiset ja näiden viranomaisten kysymykseen tulevat toimivaltuudet, jotka ovat rajanneet mahdolliset vakuutuksenottajiin kohdistuvat viranomaistoimenpiteet, joiden seurauksena aiheutuvista keskeytysvahingoista vakuutusyhtiö on sitoutunut vakuutussopimuksen perusteella epidemiakeskeytysvahinkona vastaamaan vakuutuksesta perittävää vakuutusmaksua vastaan. Toisin kuin nyt kysymyksessä olevien poikkeustilavaltuuksien osalta, tartuntatautilakiin perustuvat toimenpiteet on voitu lähtökohtaisesti määrätä vain kestoltaan rajoitettuina enintään kuukaudeksi kerrallaan, millä voidaan myös katsoa olevan vakuutusyhtiölle olennainen merkitys vahinkoriskin arvioinnin kannalta.

2) Vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen perustuva korvausvelvollisuus

Edellä selostamiensa seikkojen perusteella lautakunta toteaa H Oy:n vaatimuksista ja vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen ehtoihin perustuvasta korvausvelvollisuudesta seuraavan:

Ajanjakso 4.4.2020 - 31.5.2020

Vakuutuslautakunta katsoo, että koska valtioneuvoston asetuksella annettu määräys H Oy:n ravintolan sulkemisesta 4.4. - 31.5.2020 ei ole perustunut vakuutussopimuksen ehtokohdassa 4.1.3 korvausperusteeksi asetettuun lakiin, vakuutusyhtiö ei ole myöntämänsä keskeytysvakuutuksen perusteella velvollinen korvaamaan H Oy:lle sen ravintolan toiminnan keskeytymisestä 4.4.2020 - 31.5.2020 aiheutunutta katemenetystä.

1.6.2020 alkanut ajanjakso

H Oy:n toimintaa 1.6.2020 jälkeen koskeneet rajoitukset ovat perustuneet tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta annettuun 1.6.2020 voimaan tulleeseen lakiin, jolla voimassa olevaan tartuntatautilakiin on lisätty määräajaksi uudet 58 a ja 58 b §:t. Vakuutuslautakunta katsoo, että mainitun tartuntatautilakiin lisätyn 58 a §:n perusteella pykälässä säädettyjen rajoitusten toimeenpano ja niiden alueellisen ja laadullisen soveltamisen tarkempi määrääminen on lainkohdassa annetun valtuuden perusteella kuulunut valtioneuvostolle. Lautakunnan edellä selostamilla perusteilla valtioneuvoston lainkohdan nojalla sittemmin antamiin asetuksiin sisältyneissä määräyksissä on ollut kyse vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainituista Suomen viranomaisen vakuutuskaudella tartuntataudin vastustamiseksi antamista velvoittavista määräyksistä.

Viimeksi mainitut H Oy:tä velvoittaneet sen ravintolatoimintaa 1.6.2020 alkaen koskeneet rajoitusmääräykset ovat perustuneet vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittuun lakiin eli tartuntatautilakiin. Vakuutusyhtiö ei ole sisällyttänyt yksipuolisesti laatimiinsa mainitun lakiviittauksen sisältäviin vakiovakuutusehtoihinsa määräyksiä vakuutuskorvauksen yhdeksi suorittamisedellytykseksi valitsemiensa lakien aina mahdollisen muuttamisen varalta. Tämän vuoksi ja edellä vakuutusehtojen soveltamisesta lausumillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että mainittujen rajoitustoimien H Oy:lle aiheuttamassa katemenetyksessä on kyse vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 korvattavaksi määritellystä epidemiakeskeytysvahingosta.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee ottaa H Oy:n vahinko tältä osin uudelleen käsiteltäväkseen H Oy:lle 1.6.2020 alkaen aiheutuneen keskeytysvahingon määrän laskemiseksi ja vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen suorittamiseksi. Vahingon luonne ja vakuutussopimuksen sisältö huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiölle näin muodostuvan korvausvelvollisuuden, vaikka se vahinkojen lukuisuuden vuoksi todennäköisesti onkin huomattava, voida arvioida muodostuvan niin ilmeisen kohtuuttomaksi, että vakuutusyhtiön voimassa olevaan vakuutussopimukseen perustuvaa korvausvastuuta olisi sen vuoksi syytä kohtuullistaa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen H Oy:lle 1.6.2020 lukien aiheutuneen epidemiakeskeytysvahingon laskemiseksi ja korvaamiseksi vakuutussopimuksen mukaisessa laajuudessa. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren