FINE-031113

Tulosta

Diaarinumero: FINE-031113 (2020)

Vakuutuslaji: Yritysvakuutus

Ratkaisu annettu: 08.10.2020

Asiasanat: Keskeytysvakuutus. Epidemiavahinko. Vahingon korvattavuus. Koronavirus. Ravintolayrityksen katemenetys. Koronavirusepidemian leviämisen hidastamiseksi määrätyt ravintoloiden sulkemiset ja aukiolorajoitukset. Lainmuutos.

Tapahtumatiedot

Valtioneuvosto totesi 16.3.2020, että valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen tartuntataudin perusteella Suomessa vallitsivat poikkeusolot. Tilanteen ja valtioneuvoston päättämien linjausten johdosta aluehallintovirastot antoivat 17.3.2020 määräykset, joilla muun muassa kiellettiin yli 10 hengen julkiset kokoontumiset ajalla 18.3. - 13.4.2020.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 30.3.2020 voimaan tulleella lailla mahdollistettiin COVID-19 -viruksen aiheuttaman epidemian leviämisen hidastamiseksi ravitsemisliikkeiden määrääminen suljettaviksi niillä alueilla, joilla se oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta. Laki oli voimassa 31.5.2020 saakka. Lainmuutoksen nojalla 31.3.2020 antamallaan asetuksella (173/2020) valtioneuvosto määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020. Tämän jälkeen tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 1.6.2020 voimaan tulleella ja 31.10.2020 saakka voimassa olevalla lailla ja sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla (401/2020 ja 477/2020) rajoitettiin epidemian johdosta muun muassa ravitsemisliikkeiden aukioloa, alkoholijuomien anniskeluaikaa sekä asiakaspaikkamäärää ja käyttöä.

Vakuutuksenottaja C Oy joutui valtioneuvoston asetuksen (173/2020) voimaan tultua keskeyttämään huoltoasemalla toimineen kahvila-lounasravintolansa toiminnan 4.4.2020 alkaen. Sen johdosta C Oy tiedusteli vakuutusyhtiöltä liiketoimintansa keskeytymisen korvattavuutta yritysvakuutukseensa sisältyneestä epidemiakeskeytysvahinkojen varalta voimassa olleesta vakuutusturvasta.

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa C Oy:n keskeytysvakuutuksesta päätöksellään 4.4.2020. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattiin liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka oli suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Vakuutusyhtiön mukaan vahinkoa ei korvattu, koska ravintolatoiminnan keskeytyminen ei johtunut vakuutusehdoissa mainitun lain eli tartuntatautilain perusteella annetusta viranomaismääräyksestä. Vakuutusyhtiö oli ottanut kantaakseen vakuutusehdoissa mainittujen lakien perusteella annettavien määräysten aiheuttaman keskeytysvahinkojen riskin. Muiden määräysten seurauksena aiheutuvia vahinkoja ei ollut vakuutettu. Ravintoloiden sulkemismääräys oli annettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisella muutoksella, joten kyse ei ollut vakuutusehdoissa määritellystä määräyksestä. Muut viranomaissuositukset eivät olleet vakuutusehdossa tarkoitettuja velvoittavia määräyksiä eivätkä ne liittyneet välittömästi C Oy:n liiketoimintaan.

Asiakkaan valitus

C Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön korvausvelvollisuudesta katsoen, että sille oli sattunut vakuutusehtojen mukainen korvattava vakuutustapahtuma. Perusteluinaan C Oy on lausunut, että vakuutussopimuksen tulkinnassa tuli soveltaa yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita. Tulkinnan lähtökohta oli sopimuksen sanamuoto. C Oy on viitannut vakuutusyhtiön korvauspäätökseen todeten vakuutusyhtiön sitoutuneen vakuutusehtojen kohdassa 1 korvaamaan vakuutusehdoissa mainitusta tapahtumasta aiheutuneen keskeytysvahingon vakuutusehtojensa mukaisesti. Vakuutusyhtiö oli itse määritellyt vakuutuksella vakuutettavan riskin, sillä sopimus oli sen laatima.

Epidemiakeskeytysvakuutuksessa riski oli epidemia. Ratkaisevaa oli sopimuksen sisältö. Osapuolten vastuita ja velvollisuuksia tuli tarkastella objektiivisesti yksin tulkittavan ehdon sanamuodon perusteella. Tulkintaa ei saanut laajentaa vakuutusyhtiön käyttämällä tavalla yksipuolisesti sen omaksi eduksi. Jo sanana epidemiakeskeytysvakuutus antoi vilpittömässä mielessä toimineelle vakuutuksenottajalle perustellun oletuksen odottaa, että vakuutus korvasi kaikki epidemiasta aiheutuneet keskeytysvahingot, ellei vakuutusehdoissa määriteltyjä tapahtumia tai vahinkoja ollut suljettu tai rajattu vakuutuksen korvauspiiristä. Vakuutusyhtiö ei voinut jälkeenpäin vedota siihen, että koronavirusepidemia oli yllättävä tai että korvausten suoritusvelvollisuus oli sille ankara. Vakuutusyhtiö oli sidottu omiin vakuutusehtoihinsa, eikä se jälkeenpäin voinut supistaa vakuutuksen korvauspiiriä siitä, mihin se oli sitoutunut.

C Oy:n mielestä vakuutusyhtiö oli perustanut korvauspäätöksensä virheellisiin väittämiin. C Oy on vedonnut valtiovallan päättämiin viranomaistoimiin 16.3.2020 alkaen vallinneiden poikkeusolojen johdosta. C Oy on katsonut, että poikkeustilajulistuksen myötä valtioneuvosto oli ottanut käytännössä itselleen toimivallan koronavirustartuntojen estämisessä ja hidastamisessa tarvittavien toimien määräämisestä eli sen toimivallan, joka esimerkiksi tartuntatautilaissa oli säädetty sosiaali- ja terveysministeriölle ja aluetasolla aluehallintovirastoille. C Oy on pyytänyt ratkaisusuositusta vahingon korvattavuudesta erikseen ajanjaksoilta 16.3. - 4.4.2020, 4.4 - 31.5.2020 ja 1.6.2020 alkaen.

Ajanjakso 16.3.2020 - 4.4.2020

Valtioneuvoston 16.3.2020 linjaamat toimenpiteet koskivat ravintoloita siltä osin, kuin niissä rajoitettiin julkiset kokoontumiset kymmeneen henkilöön ja suositeltiin välttämään tarpeetonta oleskelua yleisillä paikoilla. Valtioneuvoston linjauksen perusteella aluehallintovirastot antoivat 17.3.2020 määräyksen, jossa kiellettiin yli 10 henkilön yleisötilaisuudet. Määräyksissä todettiin nimenomaisesti, että ne perustuivat tartuntatautilain 58 §:ään ja niillä ehkäistiin koronaviruksen leviämistä ja siitä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Yleisötilaisuuksilla aluehallintovirastot tarkoittivat yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joihin osallistuttiin omasta aloitteesta.

Kyse oli toimivaltaisen viranomaisen (valtioneuvosto ja aluehallintovirasto) antamasta velvoittavasta määräyksestä. Valtioneuvosto oli valmiuslain perusteella ollut toimivaltainen viranomainen aluehallintovirastojen ohessa. Sanaa viranomainen ei ollut määritelty vakuutusehdoissa. Yleiskielessä sillä tarkoitettiin toimijaa, joka lakiin perustuvan oikeuden perusteella oli oikeutettu toimeenpanemaan sekä valtuuksiensa nojalla antamaan vastuulleen kuuluvan asian toimeenpanoa koskevia määräyksiä. Viranomaisiksi oli siten koronavirustilanteessa katsottava ainakin aluehallintovirastot, sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtioneuvosto. Määräykset olivat olleet vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla Suomen viranomaisen antamia.

C Oy:n mukaan oikeudellinen ongelma koski sitä, miten vakuutusehdon sanamuoto suhtautui alle 10 henkilön tilaisuuksien ja pöytävarausten peruuntumisista johtuneen katemenetyksen korvattavuuteen. Ravitsemisliikkeiden myynti oli romahtanut valtioneuvoston ja aluehallintoviraston määräysten johdosta. Asiakkaat tulkitsivat toimet niin, ettei ravitsemisliikkeissä saanut asioida. Objektiivisesti arvioiden määräykset olivat tulkinnanvaraiset. Määräys yli 10 henkilön tilaisuuksien kieltämisestä sekä suositus julkisten paikkojen välttämisestä olivat asiaa objektiivisesti arvioiden tarkoittaneet samaa kuin 4.4.2020 voimaan tulleet rajoitukset. Asiakkaat kaikkosivat ravitsemisliikkeistä jo 16.3.2020 annetun ilmoituksen myötä.

Vakuutusehdon maininta toimenpiteiden liittymisestä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan ei tarkoittanut, että määräyksen tuli nimenomaan koskea vakuutettua liiketoimintaa. Ehdossa käytetty ”liittyä” oli käsitteenä huomattavasti laveampi kuin ”koskea”, miltä osin C Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin VKL 298/95 ja VKL 626/94. Korkein oikeus on julkaistussa ratkaisussaan KKO 2000:67 hyväksynyt lautakunnan käytännön. Vakuutusehtoa tuli tulkinta niin, että määräykset liittyivät välittömästi C Oy:n liiketoimintaan.

Vakuutusyhtiö ei ollut vedonnut siihen, ettei vahinkoja voitaisi pitää suoranaisena seurauksena asiassa annetuista määräyksistä. Se oli vedonnut tältä osin vain siihen, etteivät valtioneuvoston ja aluehallintovirastojen määräyksistä aiheutuneet toimenpiteet liittyneet välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Asiakkaiden ravitsemisliikkeiden välttämisenä ilmenneiden toimenpiteiden oli kuitenkin katsottava liittyneen välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Toimenpiteeksi asiassa tuli siis vakuutusehdon epätarkkuuden johdosta katsoa myös ne toimenpiteet, joihin asiakkaat olivat määräysten johdosta ryhtyneet, eli ravitsemisliikkeissä käynnin lopettaminen. Tämä oli välittömästi liittynyt vakuutettuun liiketoimintaan. Epätarkkaa ehtoa tuli tulkita laatijansa vahingoksi. Kyse ei ollut esimerkiksi siitä, että ravintoloiden sulkemisesta olisi aiheutunut liiketoiminnan katemenetyksiä liikekumppaneille, kuten ravintoloiden juoma- tai ruokatoimittajille. Itse ravitsemisliikkeille aiheutuneet katemenetykset liittyvät kuitenkin välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

C Oy vedonnut myös siihen, että vakuutusyhtiö oli itsekin ilmoittanut internetsivuillaan, että korvauksia voitiin maksaa yli 10 henkilön tilaisuuden peruuntumisesta aiheutuneesta katemenetyksestä tai tilaisuuden siirtymisestä aiheutuvista kuluista, jos yleisötapahtumien järjestäminen kuului yrityksen normaaliin toimintaan, koska viranomainen oli kieltänyt yli 10 henkilön yleisötapahtumien järjestämisen tartuntatautilain perusteella. Kaikki peruuntuneet yli 10 henkilön huvi- ja vastaavat tilaisuudet tai yleisötapahtumat tuli katsoa epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattaviksi vakuutustapahtumiksi jo 16.3.2020 ja viimeistään aluehallintoviraston määräyksen voimaan tulosta 18.3.2020 lukien.

Ajanjakso 4.4. - 31.5.2020

Vakuutusyhtiö oli käyttänyt korvauspäätöksensä perusteluissa ilmaisua lain ”perusteella”. Vakuutusehdossa ei kuitenkaan mainittu, että määräys oli annettava tartuntalain perusteella. C Oy:n mielestä ehdon sanamuoto edellytti vain sitä, että määräys oli ehtokohdassa mainittuun lakiin perustuva. Käsitteenä ”lakiin perustuva” oli käsitettä ”lain perusteella” laajempi. Vakuutusehdon sanamuodon mukaan oli siten riittävää, että asiassa annettu määräys pohjautui jollain tavoin ehtokohdassa mainittuihin lakeihin. Perustuminen ei edellyttänyt, että ravitsemisliikkeitä koskeneet määräykset olisi annettu nimenomaisesti ehtokohdassa mainittujen lakien ”perusteella”.

C Oy:n mukaan majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun lain muuttaminen siihen väliaikaisesti lisätyllä 3 a §:llä perustui juuri tartuntatautilakiin. Sillä, että määräys ravitsemisliikkeiden sulkemisesta 4.4.2020 - 31.5.2020 oli annettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa, ei vakuutusehdon tarkan sanamuodon perusteella ollut vahinkojen korvattavuuden kannalta merkitystä. Määräys ei siten ollut perustunut vakuutusyhtiön väittämällä tavalla ”väärään lakiin”. Toimien tarkoituksena oli ollut rajoittaa tartuntataudin eli koronaviruksen leviämistä.

Tartuntatautilain tarkoitus on lain 1 §:n mukaisesti ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisen muutoksen tavoite oli täysin sama, mikä ilmeni valtioneuvoston asetuksen (15/2020) valmisteluasiakirjoista ja hallituksen esityksestä (HE 25/2020). Lain valmisteluaineiston perusteella voitiin todeta, että tartuntataudin leviämisen estämisen ja vastustamisen lainsäädännölliseksi keinoksi oli valittu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettu laki, vaikka aineellisen oikeuden ja lainsäädännön sisältö oli olennaisesti tartuntatautilain tarkoituksen mukainen. Syy valinnalle oli asian kiireellisyys nopeasti edenneen koronavirusepidemian hidastamiseksi. Tartuntatautilain muuttamiseen ei vallinneessa tilanteessa ollut aikaa. Muutoksessa kajottiin perusoikeuksiin. Tartuntatautilain muutos olisi merkinnyt alueellisten viranomaisten tosiasiallisten toimivaltuuksien huomattavaa kasvattamista, jonka vaikutuksia ei kyetty asianmukaisesti arvioimaan.

Asiassa toimivaltaisen viranomaisen eli valtioneuvoston asetuksella 15/2020 annettu määräys ravitsemisliikkeiden pitämisestä suljettuina 4.4. - 31.5.2020 oli siten toimivaltaisen viranomaisen antama ja kohdistui välittömästi C Oy:n vakuuttamaan liiketoimintaan. Määräys koski välittömästi ja suoraan ravitsemisliikkeitä. Nyt sovellettava vakuutusehto ei edellyttänyt, että määräyksen tuli olla nimenomaisesti yksittäiselle vakuutuksenottajalle annettu tai että epidemia oli todettu juuri vakuutuksenottajan liikepaikassa.

1.6.2020 alkanut ajanjakso

Ravitsemisliikkeiden toimintaa rajoitettiin koronaviruksen leviämisen estämiseksi 1.6.2020 tartuntatautilain määräaikaisella muutoksella (400/2020). Voimaantulleessa uudessa 58 a §:ssä säädettiin muun muassa ravitsemisliikkeen aukioloaikaa, anniskelua ja sallittua asiakasmäärää koskevista rajoituksista. Tartuntatautilain määräyksillä ravitsemisliikkeet saivat olla 1.6.2020 alkaen avoinna klo 6 - 23. Alkoholijuomien anniskelu oli mahdollista klo 9 - 22 ja asiakasmäärä rajattiin puoleen normaalista. Rajoitukset määrättiin valtioneuvoston asetuksella (401/2020) koskemaan kaikkia Suomen maakuntia ajanjaksolla 1.6. - 31.7.2020. Asetuksessa myös kiellettiin niin sanottu buffet-ruokailu.

Vaikka tartuntatautilain 58 a §:ssä sallittiin henkilöstöravintolatoiminta ja ravitsemisliikkeiden take-away -myynti, aiheuttivat väliaikainen lainmuutos ja sen perusteella annettu valtioneuvoston asetus ravitsemisalan yrittäjille huomattavia taloudellisia vahinkoja. Asetus 401/2020 kumottiin uudella koko maassa 22.6. - 31.8.2020 voimassa olleella asetuksella (477/2020). Sen mukaan ravitsemisliikkeet saivat olla avoinna klo 04 - 02 ja 13.7. - 31.8.2020 koko vuorokauden. Alkoholin tarjoilu tuli aloittaa 22.6. - 12.7 aikaisintaan klo 09.00 ja lopettaa klo 01.00. Asiakasmäärä sai 22.6. - 12.7.2020 olla enintään 3/4 normaalista.

Aluehallintovirasto antoi ravintoloiden toiminnan rajoittamisesta ja valvonnasta tältä ajalta 18.6.2020 päivitetyn ohjeen. Ohjeessa ravitsemisliikkeet velvoitettiin noudattamaan tartuntatautilain 58 a §:ssä mainittuja ja sen nojalla säädettyjä velvollisuuksia ja rajoituksia. Ravitsemisliikkeitä koskevat määräykset olivat 1.6.2020 lukien siten Suomen viranomaisen antamia tartuntatautilain perusteella annettuja velvoittavia määräyksiä tartuntataudin vastustamiseksi. Määräykset liittyivät välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan niiden kohdistuessa suoraan vakuutuksenottajien liiketoimintaan. Ne aiheuttivat 1.6.2020 alkaneella ajanjaksolla C Oy:lle huomattavaa katemenetystä, joka tuli korvata.

Esittämillään perusteilla C Oy on katsonut, että sille määräyksistä aiheutunut keskeytysvahinko oli 16.3.2020 tai viimeistään aluehallintoviraston päätöksen voimaantulosta 18.3.2020 alkaen katsottava epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattavaksi tapahtumaksi. C Oy on pyytänyt asian palauttamista vakuutusyhtiön korvauskäsittelyyn vakuutuskorvauksen laskemiseksi ja maksamiseksi.

Lisäkirjelmä 18.9.2020

Lisäkirjelmässään C Oy on lausunut asiassa olevan kyse juuri vakuutusehdon sanasisällön tulkinnasta. Vakuutusyhtiön mukaan nyt kysymyksessä oleva pandemiariski ei ollut vakuuttamiskelpoinen ja vakuutus oli tarkoitettu yksittäisten ravintoloiden vahinkoihin. Tämä tahtotila oli kuitenkin jäänyt kirjaamatta vakuutusehtoon. Vakuutusyhtiön viittaama korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2002:89 koski samastamista, ei vakuutusyhtiön vastuuta laatimansa vakuutusehtokohdan sisällöstä.

Vakuutusyhtiö oli itse määritellyt toisaalta sen, millaista epidemiakeskeytysriskiä se vakuutti, ja toisaalta, millä ehdoin se tämän teki. Vakuutussopimukseen sitouduttuaan se ei voinut tulkinnalla supistaa ehtojen sisältöä niiden sanamuodosta. Vakuutusehto ei edellyttänyt ravintoloiden sulkemista tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella, vaan vain sitä, että velvoittava määräys oli mainittuun lakiin perustuva. Vakuutusyhtiö ei myöskään voinut vedota toteutuneen riskin poikkeuksellisuuteen tai ennakoimattomuuteen, jos se ei ollut tällaiseen ehtojensa perusteella oikeutettu.

Vakuutusyhtiön väitteistä poiketen perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM 10/2020) oli mainittu rajoitusten kompensoimisesta, että eduskunta oli talousvaliokunnan mietinnön (TaVM 5/2020) lausuman hyväksyessään nimenomaisesti edellyttänyt, että ravintolayrittäjille aiheutuvien vahinkojen korvaukset tuli toteuttaa julkisyhteisöjen, vuokranantajien, pankkien ja vakuutusyhtiöiden sekä muiden talousyksiköiden kesken (EV 14/2020 vp).

C Oy on kiistänyt, että se olisi epidemiakeskeytysvakuutuksen tuotenimeen vedotessaan vaatinut rajatonta vakuutusturvaa. Vakuutuksen tuli kuitenkin korvata korvauspiirinsä mukaisesti kaikki epidemiasta aiheutuneet keskeytysvahingot, ellei vakuutusehdoissa määritellyn mukaisia vahinkoja ollut suljettu vakuutuksen korvauspiiristä. Vakuutusyhtiön väite siitä, että vain aluehallintoviranomainen olisi ollut asiassa oikea viranomainen, oli perusteeton.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt C Oy:n vaatimukset ja lausunut seuraavan:

Ajanjakso 16.3.2020 - 4.4.2020

Vakuutusyhtiön mukaan oli ylipäätään epäselvää, mitä valtioneuvoston linjauksella tässä yhteydessä tarkoitettiin. Myöskään C Oy ei ollut yksilöinyt sitä. Oli kuitenkin ilmeistä, että valtioneuvoston linjaus yli 10 henkilön julkisten kokoontumisten rajoituksesta ei koskenut kahviloita ja ravintoloita. Aluehallintovirastojen antamassa yli kymmenen hengen kokoontumiskiellossa oli kyse kokoontumislaissa tarkoitetuista tilanteista eli yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset kiellettiin. Ravintolassa syöminen ei ollut julkista kokoontumista.

Vakuutusyhtiö on tältä osin vedonnut kokoontumislain (530/1999) 2 §:ään. Eduskunnan oikeusasiamies oli poliisihallituksen oheistukseen liittyvässä muistiossaan käsitellyt yleisötapahtuman käsitettä todeten, että:

”Kokoontumislaissa on erikseen määritelty yleinen kokous ja yleisötilaisuus. Tartuntatautilaissa on käytetty näitä samoja käsitteitä. Mikään viimeksi mainitun lain esitöissä ei nähdäkseni viittaa siihen, että näillä olisi tarkoitettu muuta kuin kokoontumislaissa jo säädettyä ja määriteltyä. Pitäisinkin heikosti perusteltuna näkemystä siitä, että tartuntatautilaissa em. käsitteillä olisi jokin laajempi merkitys. Päätöksillä rajoitetaan perusoikeutena turvattua kokoontumisvapautta ja tähänkin nähden tartuntatautilain (tai aluehallintovirastojen päätösten) yllä mainituissa lainauksissa esitetty laajentava tulkinta ei ole mielestäni perusteltu.

Yleisesti totean, että käsitykseni mukaan hallituksen ”linjaukset” eivät sinällään luo viranomaisille mitään toimivaltuuksia. Kiinnitän huomiota myös siihen, että esimerkiksi 16.3.2020 tehdyiksi kerrotuista linjauksista ei ole ainakaan ole merkintöjä valtioneuvoston yleisistunnon päätösluettelossa. Niiden oikeudellinen luonne ja syntytapakin jäävät epäselväksi; joka tapauksessa ne mitä ilmeisimmin eivät ole kansalaisia oikeudellisesti velvoittavia. Korostan, että kokoontumisvapauden käyttämisestä tulee säätää lailla.”

Valtioneuvoston suositus välttää oleskelua julkisilla paikoilla sekä aluehallintovirastojen määräämä kokoontumiskielto vaikuttivat yleisesti ammatin- ja elinkeinonharjoittajien asiakasmääriin. Suosituksessa ja määräyksessä ei mainittu ravitsemisliikkeitä. Julkisten kokoontumisten rajoitus ei koskenut kahviloita ja ravintoloita. Kummassakaan tapauksessa ei ollut kyse vakuutusehdossa korvattavuuden edellytyksenä olevasta Suomen viranomaisen antamasta, tartuntatautilakiin perustuneesta, välittömästi asiakkaan liiketoimintaan liittyneestä velvoittavasta määräyksestä.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakasmäärän vähenemisen seurauksena aiheutunut katemenetys ei ollut epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma vaan välillinen seuraus koronavirusepidemian vuoksi julkiselta vallalta tulleesta viestinnästä. Tästä aiheutuneet kansalaisten reaktiot eivät liittyneet välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Sinänsä ilmaukset ”liittyy välittömästi” ja ”koskee” olivat vakuutusyhtiön käsityksen mukaan samansisältöisiä. Ilmaisu ”liittyy välittömästi” oli selkeästi ymmärrettävä: liitynnän oli oltava välitön. Muotoilu sulki korvauspiirin ulkopuolelle välilliset ja muut kuin välittömät liitynnät. Vakuutusehdossa käytetyt ilmaisut ”suoranainen seuraus” ja ”liittyy välittömästi” korostivat, että erilaiset välilliset vaikutukset oli suljettu korvattavuuden ulkopuolelle.

Vakuutusehtojen ilmaisu ”tartuntatautilakiin perustuva” tarkoitti sitä, että viranomaisen velvoittava määräys perustui johonkin tartuntatautilain pykälään. Tätä ehtokohtaa ei voinut ymmärtää siten, että ehtokohdan tarkoittama viranomaisen määräys voisi johtua jonkin muun lain tulkinnasta tai soveltamisesta. Tämä olisi selvästi vakuutusehdon sisältöä laajentava tulkinta.

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tuli perustua lakiin. Mainittu valtioneuvoston linjaus ja aluehallintovirastojen toimenpiteet, jotka eivät siis edes asettaneet velvoitteita ravitsemisliikkeille, eivät perustuneet tartuntatautilakiin, vaan valmiuslakiin, sen käyttöönottoasetukseen ja kokoontumislakiin. Vakuutusyhtiö ei tiennyt Suomen viranomaisen antamasta, tartuntatautilakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä, jolla olisi kielletty ravitsemisliikkeissä asioiminen.

C Oy ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että yleisötilaisuuksien järjestäminen olisi kuulunut sen toimintaan tai että tällaisia tapahtumia olisi 16.3.2020 - 4.4.2020 viranomaisen velvoittavan määräyksen vuoksi peruuntunut tai siirtynyt.

Ajanjakso 4.4. - 31.5.2020

Vakuutusyhtiö on tältä osin toistanut laillisuusperiaatteesta sekä vakuutusehtojen sanamuodosta ja tulkinnasta lausumansa seikat. Kuten C Oy oli lausunut, vakuutusehtoja tuli tulkita niiden sanamuodon mukaisesti.

Epidemiakeskeytysvakuutuksen ehdoissa oli kerrottu yksiselitteisesti ja tyhjentävästi tilanteet, joissa korvauksen maksaminen tuli kysymykseen. Vakuutus ei sisältänyt poissulkevia rajoitusehtoja, vaan ehdoissa oli selvästi kerrottu, mitä vakuutus korvasi. Tulkintaa ei ollut laajennettu, mutta C Oy oli itse laajentanut ehdoissa käytettyjen termien ja ilmaisujen merkityssisältöä. Vakuutusyhtiö on kiistänyt, että vakuutuksen nimi epidemiakeskeytysvakuutus olisi luonut oletuksen rajattomasta vakuutusturvasta. Oli yleisesti tiedossa, että vakuutukset eivät olleet rajattomia. Objektiivisesti arvioiden oli selvää, ettei vakuutussopimuksen sisältöä määritelty yksin ehto-otsikoiden tai vakuutusten nimien perusteella. Kukaan ei näin vilpittömässä mielessä ajatellut.

Vakuutusyhtiö on viitannut siihen, että normaalioloissa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 30.3.2020 voimaan tullut väliaikainen muuttaminen olisi edellyttänyt perustuslainsäätämisjärjestystä. Kyse oli poikkeuksesta perusoikeuksiin. Vakuutusyhtiö on vedonnut lainmuutosta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 25/2020 vp) ja perustuslakivaliokunnan perustuslain 23 §:n säätämisen yhteydessä antamaan mietintöön (PeVM 9/2010 vp s.10/II.) todeten, että perustuslain turvaama omaisuuden suoja koski myös vakuutusyhtiöitä.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt lainmuutosta koskeneessa lausunnossaan, että rajoitusten asettaminen ravintoloille oli mahdollista vain, jos lailla säädettiin myös niiden aiheuttamien menetysten kompensaatiosta. Lainsäätäjä oli tehnyt tietoisen valinnan siitä, millä lainmuutoksella rajoitustoimenpiteet oli toteutettu ja miksi. Lainmuutoksen yhteydessä oli myös mielletty, etteivät taloudelliset menetykset tulleet yritysten vapaaehtoisista vakuutuksista korvattaviksi. Tarkoitus oli, että yrityksille aiheutuvat menetykset kompensoitiin yhteiskunnan, ei vakuutusyhtiöiden taholta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vahinko ei olisi kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi siinäkään tapauksessa, että rajoitus olisi lakiteknisesti sisällytetty tartuntatautilakiin. Hallitus oli myös julkistanut pakettinsa ravintoloiden tukemisesta ja oli siis omilla toimillaan kompensoinut ravintoloiden sulkemisen aiheuttamia taloudellisia menetyksiä.

Vakuutusyhtiön mielestä oli selvää, että tilapäisen lainmuutoksen aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia ei ollut tarkoitettu siirtää vakuutusyhtiöiden kannetta-vaksi. Mikäli näin olisi haluttu toimia, olisi se tullut toteuttaa poikkeusoloissa lainmuutoksen yhteydessä valmiuslain 25 §:n perusteella, mikäli säännöksen mukaiset edellytykset olivat käsillä. Nyt näin ei ollut katsottu aiheelliseksi toimia, koska edellytyksiä tällaiselle toimenpiteelle ei olisi ollut edes valmiuslain 25 §:n perusteella.

Huomionarvoista oli, kuten C Oy:kin oli korostanut, että tartuntatautilain muuttaminen olisi merkinnyt periaatteellisesti huomattavasti suurempaa muutosta alueellisten viranomaisten yleisiin toimivaltuuksiin tartuntatautitilanteissa. Tällaisen muutoksen asianmukainen valmisteleminen ja toteuttaminen poikkeusoloissa ei ollut mahdollista. Tässä yhteydessä oli tuotu esiin, että puheena olevan kaltaisia rajoituksia ei ollut voitu antaa tartuntatautilain nojalla. Tämä seikka tuli huomioida arvioitaessa sitä, mikä riski keskeytysvakuutuksella oli tarkoitettu vakuuttaa.

Vakuutus oli sopimus, jolla vakuutuksenantaja otti vakuutuksenottajan maksamaa vakuutusmaksua vastaan kantaakseen vakuutussopimuksessa määritellyn riskin. Riskillä tarkoitettiin epävarmaa tapahtumaa, jonka toteutuminen tai toteutumisen ajankohta olivat epävarmoja. Yksittäisen vakuutussopimuksen kohteena olevien riskien tuli kuitenkin aina olla tilastollisesti ennakoitavissa, miltä osin vakuutusyhtiö on vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun KKO 2002:89. Perustuslain 23 §:n perusteella toteutetussa määräaikaisessa merkittävässä poikkeuksessa perusoikeuksiin ei ollut kysymys sellaisesta ennakoitavissa olleesta riskistä, joka olisi ollut vakuuttamiskelpoinen.

Ravintoloiden toiminnan rajoittaminen oli täysin poikkeuksellinen ja ennakoi-maton toimenpide. Se, että pandemian seurauksena perusoikeuksiin puuttumalla lainsäätäjä sulki ravitsemisliikkeet määräajaksi, ei ollut ennakoitavissa vakuutusehtoja laadittaessa tai vakuutussopimusta tehtäessä, koska tällaiset rajoitukset eivät ole olleet lainsäädännöllisesti mahdollisia. Käsiteltävässä asiassa tämä oli erityisen tärkeää, koska vahingon korvattavuus riippui niistä toimenpiteistä, jotka tietty lainsäädäntö mahdollisti. Myöskään lainsäätäjä ei ollut osannut varautua tällaiseen tilanteeseen, minkä vuoksi tarvittavaa säädöspohjaa toimenpiteille ei ollut olemassa.

Korvattavuutta arvioitiin nyt vakuutusehtojen laatimisen ja vakuutussopimuksen voimaantulon jälkeen tehdyn lainmuutoksen perusteella. Vakuutuksen alkaessa voimassa olleen lainsäädännön perusteella käytännössä koko ravintola-toimialaa koskenut sulkeminen ei ollut mahdollista. Toteutunut riski oli niin poikkeuksellinen, että jo se sellaisenaan osoitti, ettei sitä ollut tarkoitus vakuuttaa. Vakuutuksesta annetun tuotetiedon ja vakuutusehtojen perusteella C Oy ei ollut voinut päätyä käsitykseen, että koko toimialaa koskenut perustus-lain poikkeussäännöksellä toteutettu toimenpide kuuluisi korvattavaksi.

Kaikki liiketoimintaan liittyvät riskit eivät olleet vakuutettavissa, vaan vakuutusyhtiö otti vakuutussopimuksella kantaakseen tietyt vakuutusehdoissa erikseen määritellyt riskit. Keskeytysvakuutuksessa vakuutusehdoilla oli määritelty tietyt rajatut riskit korvattaviksi vahinkotapahtumiksi. Vakuutusehtoja ja vakuutussopimuksen antamaa turvaa määriteltäessä oli erityisen tärkeää, että osapuolet pystyivät arvioimaan omia riskejään. Vakuutusliiketoiminta perustui riskin määrittämiseen ja siihen, että tiettyä maksua vastaan vakuutusyhtiö otti kantaakseen tietyn riskin. Vakuutusehdoissa ei ollut määritelty nyt esillä olevaa riskiä eli ravintoloiden määräaikaista sulkemista lainsäädännöllisin toimenpitein vakuutettujen riskien joukkoon. Tätä riskiä ei ollut tarkoitus vakuuttaa yrityskohtaisella omaisuus- ja keskeytysvakuutuksella.

Niin sanottu riskinvalinta oli koko vakuutusliiketoiminnan kannalta elintärkeää. Puheena olevaa pandemian aiheuttamaa riskiä ei ollut tarkoitettu vakuutettavaksi, ja tämä rajaus oli tehty rajaamalla vakuutus kattamaan vain tietyt erikseen määritellyt riskit. Tästä syystä vakuutusehdoissa oli erikseen nimetty ne lait, joiden perusteella tehtävät liiketoiminnan rajoitustoimet olivat korvatta-via. Kaiken viranomaisen toiminnan tuli perustua lakiin. ”Viranomaisen antama velvoittava määräys” tarkoitti viranomaisen voimassa olevan lain tai asetuksen nojalla antamaa hallintopäätöstä. Esimerkiksi tartuntatautilaki mahdollisti viranomaiselle vain tietyt liiketoimintaa rajoittavat toimet, ja epidemiavakuutus antoi suojaa näiden toimien vaikutusten varalta. Rajaus oli vakuutusehdossa tehty hyvin selkeästi ja tarkkarajaisesti. Tartuntatautilain perusteella annettaville viranomaismääräyksille oli tunnusomaista, että ne olivat sekä alueellisesti että ajallisesti rajattuja. Määräykset voitiin antaa vain kuukaudeksi kerrallaan.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että se seikka, ettei nyt kyseessä oleva vahinko kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, ilmeni suoraan epidemiakeskeytysvakuutuksen sanamuodosta. Ne lait, joihin perustuva keskeytys tuli korvattavaksi, oli tyhjentävästi lueteltu vakuutusehdoissa. Ravintoloita ei ollut suljettu tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella. Mikään näistä laeista ei mahdollistanut ravintolaliiketoiminnalle sellaisia rajoituksia, jotka oli nyt toteutettu lainsäädännöllisin toimenpitein.

C Oy:n liiketoiminta oli keskeytynyt majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisen muuttamisen perusteella. Vahinko ei kuulunut vakuutuksesta korvattavaksi, koska rajoitus ei perustunut sellaisen lain perusteella annettuun viranomaismääräykseen, joka olisi vakuutusehdon mukaisesti kuulunut korvattavien vahinkojen piiriin, vaan rajoitus oli toteutettu lainmuutoksella.

Vakuutusehtojen mukaan kyseessä tuli olla Suomen viranomaisen vakuutus-kaudella antama lueteltuihin lakeihin perustunut velvoittava määräys. Tartuntatautilaki ei sisältänyt säännöstä, jolla ravintoloiden sulkeminen olisi ollut mahdollista. Tällainen poikkeus edellytti myös poikkeusoloissa lain tasoista säännöstä. Lainsäätäjän toimesta perustuslain 23 §:n perusteella toteutettu perusoikeuspoikkeus ei ollut Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antama velvoittava määräys.

Tartuntatautilaissa oli yksityiskohtaiset säännökset julkisoikeudellisten toimi-joiden tehtävistä ja toimivallasta tartuntatautien torjunnassa. Laista ilmeni, että valtioneuvosto saattoi tietyissä tilanteissa antaa tarkempia säädöksiä tartuntatautilakiin liittyvistä asioista. Säädöksenantovaltuus edellytti kuitenkin nimenomaista mainintaa tartuntatautilaissa. Voimassa olleessa tartuntatautilaissa ei ollut sellaista valtuutusta, jolla valtioneuvosto olisi voinut antaa ravintola-toimintaa rajoittaneita säännöksiä. Voimassa olleen lain perusteella ei voitu asettaa niitä rajoituksia, joista tässä asiassa oli kyse.

Tartuntatautilain 58 §:ssä säädettiin laajaan tartuntavaaraan liittyvistä toimenpiteistä. Sen mukaisesti toimivaltainen viranomainen laajaan tartuntavaaraan liittyvien rajoittavien toimenpiteiden osalta oli kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin. Silloin, kun toimenpiteet olivat tarpeen usean kunnan alueella, toimivaltainen viranomainen oli aluehallintovirasto. Nämä toimijat antoivat rajoittavat määräykset hallintopäätöksen muodossa omalla toimialueellaan, ja päätökseen oli tartuntatautilain 90 §:n mukaisesti annettava muutoksenhakuohjaus.

Tartuntatautilain 58 §:stä ilmeni, että Suomen viranomaisen tartuntatautilakiin perustuvan velvoittavan määräyksen saattoi antaa aluehallintovirasto tai kunnan asianomainen viranomainen eikä eduskunta tai valtioneuvosto. Nyt toteutettu ravintolatoiminnan rajoitus ei perustunut vakuutusehdoissa tarkoitetun Suomen viranomaisen antamaan velvoittavaan määräykseen.

1.6.2020 alkanut ajanjakso

Elinkeinotoimintaan ravintolatoiminta mukaan lukien kohdistui eri aikoina erilaisia lainsäädännöllisiä rajoitteita ja viranomaisohjeita. Tartuntatautilain 1.6.2020 voimaan tulleessa 58 a §:ssä oli kysymys lainsäädäntötoimenpiteestä, jolla lakiin lisättiin uusi pykälä. Kyseisessä kaikkia ravintolaelinkeinon harjoittajia koskeneessa lainmuutoksessa ei ollut kyse vakuutusehtojen tarkoittamasta viranomaisen vakuutuskaudella antamasta tartuntatautilakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä. Velvollisuus noudattaa lain määräyksiä ei ollut vakuutustapahtuma vaan kansalaisvelvollisuus. Mikään epidemiakeskeytysvakuutuksen ehdoissa mainittu laki tai lain säännös itsessään ei ollut vakuutusehtojen tarkoittama tartuntatautilakiin perustunut viranomaisen velvoittava määräys. Viranomaisen määräyksen tuli perustua tartuntatautilakiin, jotta kyse saattoi olla vakuutusehdoissa tarkoitetusta vakuutustapahtumasta.

Asiakkaalle lainmuutoksen vuoksi syntyneet menetykset ja ylimääräiset kustannukset eivät siten olleet epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattavia vahinkoja. Kyse ei myöskään ollut riskistä, joka keskeytysvakuutuksella oli tarkoitettu vakuuttaa.

Lisävastine 22.9.2020

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan, ettei käsiteltävä epidemiakeskeytysvakuutuksen ehto ollut tulkinnanvarainen. Se oli sanamuodoltaan selkeä ja yksiselitteinen sekä sellaisenaan vakuutusyhtiötä sitova. Pandemian taloudelliset vaikutukset eivät olleet vakuutusta tehtäessä kenenkään tiedossa eikä vakuutusala kokonaisuutena ollut pystynyt varautumaan tilanteeseen. Vakuutuksen realistista hintaa ei ollut voitu laskea vakuutusmatemaattisin keinoin, koska tarvittavia tietoja ei ollut. Jos vakuutuksen hinnan laskeminen olisi ollut mahdollista, se olisi noussut niin korkeaksi, että ilman konkreettista uhkaa oli selvää, että hyvin harva, jos kukaan, olisi vakuutuksen ottanut.

C Oy:n viittaamassa perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM 10/2020) on todettu, että ”Ottaen huomioon sääntelyn perusoikeuksiin olennaisesti puuttuva luonne perustuslakivaliokunta toistaa aiemman kantansa [PeVL 7/2020] ja korostaa edelleen sekä kohtuullisen kompensoimisen että vaikutuksia lieventävien järjestelyiden säätämistä viivytyksettä.” Perustuslakivaliokunta on todennut mietinnössään (PeVL 7/2020), että: ”Ottaen huomioon nyt ehdotetun sääntelyn poikkeuksellisen huomattavat vaikutukset ja vaikutusten äkillisyys perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että lailla säädetään sekä 3 a §:n mukaisen kiellon aiheuttamien menetysten kohtuullisesta kompensoimisesta, että vaikutuksia lieventävistä järjestelyistä elinkeinonharjoittajille.”

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ravintoloille oli ohjattu tukipaketteja valtion taholta. Valmiuslaissa oli otettu huomioon poikkeusolot siten, että valtioneuvosto saattoi poikkeusoloissa tietyin edellytyksin myös puuttua vakuutusyhtiöiden omaisuudensuojaan, mutta tiedossa ei ollut lainsäädäntötoimia, joilla vakuutusyhtiöille olisi sälytetty puheena olevan kaltaisia vastuita. Valtioneuvosto olisi halutessaan voinut valmiuslain 25 §:n perusteella määrätä asetuksella, että tiettyyn vakuutussopimuksen ehtokohtaan vetoamista rajoitettiin sen perusteella, että kyseinen ehtokohta olisi poikkeusoloissa kohtuuton. Jos näin olisi menetelty, tämä olisi koskenut kaikkia epidemiakeskeytysvakuutuksen myöntäneitä vakuutusyhtiöitä. Vakuutusyhtiöiden omaisuudensuojaan olisi voitu lainsäädäntöteitse puuttua. Näin ei kuitenkaan ollut haluttu tehdä.

Tartuntatautilain 58 §:ssä oli määritelty viranomaisen toimivalta niille toimenpiteille ja määräyksille, joita viranomainen saattoi tartuntataudin johdosta tehdä ja määrätä. Tartuntatautilain 58 §:ssä ei annettu mahdollisuutta sulkea ravintolaa. Väliaikaisella lainmuutoksella viranomaiselle oli annettu tartuntatautilaissa toimivalta valvoa tartuntatautilailla säädettyjen velvollisuuksien noudattamista. Aluehallintovirasto saattoi viime kädessä määrätä ravintolan pidettäväksi suljettuna enintään yhden kuukauden ajaksi. Puheena olevassa tapauksessa ei ollut kyse tällaisesta määräyksestä. Tartuntatautilain 58 § mahdollisti toiminnan kieltämistä tarkoittavan määräyksen antamisen enintään yhden kuukauden ajaksi. Määräyksen saattoivat antaa kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava elin ja aluehallintovirasto. Päätökseen sai lain 90 §:n nojalla hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko uudentyyppisen koronaviruksen aiheuttamasta COVID-19 epidemiasta vakuutuksenottaja C Oy:n harjoittamalle kahvila- ja ravintolatoiminnalle aiheutunut katemenetys korvattava vakuutusyhtiön C Oy:lle myöntämästä keskeytysvakuutuksesta epidemiakeskeytysvahinkona.

C Oy:n mukaan sen katemenetys oli johtunut ensin siitä, että valtioneuvoston epidemian leviämisen hidastamiseksi 16.3.2020 antamien linjausten johdosta asianomainen aluehallintovirasto oli 17.3.2020 antamallaan määräyksellä kieltänyt yli 10 hengen yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet, toiseksi siitä, että valtioneuvosto oli antanut majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin poikkeustilan aikana säädetyn väliaikaisen muutoksen nojalla asetuksen, jolla se määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020, ja kolmanneksi siitä, että ravitsemisliikkeiden aukioloa ja asiakasmäärää oli tämän jälkeen rajoitettu tartuntatautilakiin ajalle 1.6.2020 - 31.10.2020 säädetyllä väliaikaisella muutoksella ja sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan keskeytysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2019 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Vakuutuksen tarkoitus, mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen ja Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti korvaamaan kohdassa 4 mainituista vahingoista vakuutuksen kohteelle aiheutuneen taloudellisen vahingon sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.

Vakuutusehtojen kohdan 2, Vakuutuksen kohde, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan harjoittaman, vakuutuskirjaan merkityn liiketoiminnan keskeytyskate. Keskeytyskate saadaan, kun vakuutuskauden alusta laskettavasta vuoden liikevaihdosta (12 kuukautta) vähennetään voimassaolevan kirjanpitoasetuksen mukaiset muuttuvat kulut. Jos vakuutusmäärä lasketaan muulle ajanjaksolle tai muulla perusteella, se merkitään vakuutuskirjaan. Vakuutusmaksun perusteena on liikevaihto.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1, Korvattavat vahingot, alakohdan 4.1.3, Epidemiakeskeytysvahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Vakuutuksesta korvataan myös tilojen desinfiointi- ja hävittämiskustannukset. Lisäksi korvataan vastaavan vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinta hävitettäväksi määrätyn tilalle ottaen huomioon esinevakuutuksen kohdan 6.2 omaisuuden arvon ja määrän laskemisen mukaiset ehtokohdat. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kata säiliöautoliikennettä.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (153/2020), joka on ollut voimassa 30.3.2020 - 31.5.2020, majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin (308/2006) lisättiin väliaikaisesti uusi 3 a § (Ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi) seuraavasti:

3 a § 1 momentti: Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta.
3 a § 2 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tai juoman myymistä ravitsemisliikkeestä muualla nautittavaksi.
3 a § 3 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöstöravintoloita.
3 a § 4 momentti: Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetuista alueista.

Tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin mukaan, kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatau-ti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella.

Tartuntatautilain 58 §:n 2 momentin mukaan, jos muu kuin 1 momentissa tarkoitettu tartuntatauti aiheuttaa laajaa tartunnan vaaraa, kunnan tartuntatau-tien torjunnasta vastaava toimielin ja aluehallintovirasto voivat alueellaan päättää oppilaitosten ja päiväkotien sulkemisesta, jos se on välttämätöntä taudin leviämisen ehkäisemiseksi.

Tartuntatautilain 58 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut päätökset tehdään enintään yhden kuukauden ajaksi. Toimenpiteet on heti lopetettava, kun tartunnan vaaraa ei enää ole.

Tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 1.6.2020 voimaan tulleella 31.10.2020 saakka voimassa olevalla lailla (400/2020) tartuntatautilakiin on lisätty väliaikaisesti 58 a ja 58 b §.

Tartuntatautilain 58 a §:n 1 momentin mukaan tartuntataudin leviämisen estämiseksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (308/2006) 1 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa ravitsemisliikkeessä on noudatettava tässä pykälässä ja sen nojalla annettuja ravitsemisliikkeen aukioloa, alkoholilaissa (1102/2017) tarkoitettua alkoholijuomien anniskeluaikaa sekä liikkeeseen kuuluvien sisä- ja ulkotilojen asiakaspaikkamäärää ja käyttöä elinkeinotoimintaan koskevia rajoituksia. Jolleivät rajoitukset ole välttämättömiä koko maassa tartuntataudin leviämisen estämiseksi, valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset alueista, joilla kutakin velvoitetta ja rajoitusta sovelletaan.

Tartuntatautilain 58 a §:n 2 momentin mukaan ravitsemisliikkeen saa avata ravitsemistoimintaan asiakkaille aikaisintaan kello 6 ja liike on suljettava ravitsemistoiminnan asiakkailta viimeistään kello 23. Alkoholilaissa tarkoitettu alkoholijuomien anniskelu saadaan ravitsemisliikkeessä aloittaa aikaisintaan kello 9 ja anniskelu on lopetettava viimeistään kello 22. Jolleivät tässä momentissa säädetyt rajoitukset ole välttämättömiä tartuntataudin leviämisen estämiseksi, valtioneuvoston asetuksella säädetään pidemmästä aukioloajasta ja anniskeluajasta.

Tartuntatautilain 58 a §:n 3 momentin mukaan ravitsemisliikkeen sisätilassa tai sen osassa saa samanaikaisesti oleskella enintään puolet siitä suurimmasta asiakas- tai henkilömäärästä, joka on mainittu tilaa tai sen osaa koskevassa alkoholilain 18 §:ssä tarkoitetussa anniskeluluvassa tai, jos ravitsemisliikkeellä ei ole anniskelulupaa, rakennusten paloturvallisuudesta maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 b §:n nojalla ja rakennuksen käyttöturvallisuudesta mainitun lain 117 d ja 117 k §:n nojalla annettujen säännösten mukaisesti hyväksytyssä rakennussuunnitelmassa. Ravitsemistoiminnan harjoittajan tulee huolehtia siitä, että asiakkaiden oleskelu järjestetään riittävän väljästi ja asiakaspaikat sijoittuvat riittävän etäälle toisistaan. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ravitsemisliikkeen asiakkaiden oleskeluun ja asiakaspaikkojen sijoittamiseen liittyvistä velvoitteista ja ravitsemisliikkeen sisä- ja ulkotilojen asiakaspaikkamäärän rajoittamisesta. Jollei tässä momentissa säädetyn asiakkaiden enimmäismäärän noudattaminen ole välttämätöntä tartuntataudin leviämisen estämiseksi, valtioneuvoston asetuksella säädetään suuremmasta asiakkaiden enimmäismäärästä.

Tartuntatautilain 58 a §:n 4 momentin mukaan sen lisäksi, mitä elintarvikelaissa säädetään, ravitsemistoiminnan harjoittajan on huolehdittava ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamisesta. Ravitsemistoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että asiakkaat saavat mahdollisuuden käsien puhdistamiseen, ja annettava asiakkaille riittävän etäisyyden ylläpitämistä ja käsien puhdistamista koskevat toimintaohjeet. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ravitsemisliikkeen tilojen ja pintojen puhdistamisesta, käsien puhdistamismahdollisuuden järjestämisestä sekä asiakkaille annettavien toimintaohjeiden antamisesta.

Tartuntatautilain 58 b §:ssä on annettu määräykset 58 a §:ssä ja sen nojalla säädettyjen velvoitteiden ja rajoitusten noudattamisen valvonnasta.

Kokoontumislain 2 §:n 2 momentin mukaan kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.

Kokoontumislain 2 §:n 3 momentin mukaan yleisötilaisuudella tarkoitetaan tässä laissa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen tämän lain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä.

Asian arviointi

1) Epidemiakeskeytysvahinkoa koskevan vakuutusehdon tulkinnasta

Asiassa on kyse epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattavien vahinkotapahtumien piirin määrittelevän vakuutusehdon tulkinnasta. Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusehtojen tulkinnassa noudatettavan pääsäännön mukaan sopimusehtoja on lähtökohtaisesti tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti ja sopimusehtoja on niitä tulkittaessa tarkasteltava kokonaisuutena.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on määritellyt vakuutusehtojensa kohdassa 4.1.3 korvattavaksi epidemiakeskeytysvahingoksi tilanteen, jossa yrityksen liiketoiminta keskeytyy viranomaisen tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi antaman tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvan velvoittavan määräyksen suoranaisena seurauksena. Vakuutusehdon mukaan määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee myös liittyä välittömästi vakuutuksenottajan keskeytysvakuutuksella vakuuttamaan liiketoimintaan.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että C Oy:n liiketoiminnan keskeytymiseen johtaneessa COVID-19 koronavirusepidemiassa on ollut kyse tartuntatautilain mukaisesta laajaa tartunnan vaaraa aiheuttavasta yleisvaarallisesta tartuntataudista. Sitä, onko kyseessä ollut vakuutuksen epidemiaturvasta korvattava vahinko vai ei, ei kuitenkaan voida päätellä pelkästään vakuutusyhtiön kyseiselle vakuutusturvaosalle antamasta kauppanimestä, minkä lautakunta katsoo olevan yleisesti tiedossa ja siten myös C Oy:n täytyneen jo vakuutusta ottaessaan käsittää. Muiden vakuutusehdoissa asetettujen korvausedellytysten täyttyessä koronavirusepidemiasta aiheutuva keskeytysvahinko kuitenkin oikeuttaisi epidemiavahinkona korvauksen saamiseen vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että paitsi asianomaisen aluehallintoviraston antamia määräyksiä myös tässä tapauksessa valtion ylintä toimeenpanovaltaa käyttävän valtioneuvoston asetuksella (173/2020) antamaa määräystä ravitsemisliikkeiden sulkemisesta ja niin ikään lautakunnan jäljempänä mainitsemin perustein tartuntatautilakiin sittemmin sen väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (400/2020) lisätyn 58 a §:n nojalla antamien asetusten (401/2020 ja 477/2020) määräyksiä on pidettävä vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittuina Suomen viranomaisen antamina C Oy:tä velvoittaneina määräyksinä. Kyseisten määräysten vaatimat toimenpiteet eli C Oy:n kahvilaravintolan sulkeminen asetuksessa mainituksi määräajaksi ja sen myöhemmän aukiolon ja toiminnan rajoittaminen ovat julkisen vallan käyttönä välittömästi ja suoraan koskeneet C Oy:n kyseisellä keskeytysvakuutuksella vakuuttamaa liiketoimintaa. Sille vakuutusyhtiön esittämälle seikalle, että mainitut viranomaismääräykset ovat samanaikaisesti koskeneet koko toimialaa, ei voida vakuutusehdon sanamuodon perusteella antaa vakuutusyhtiön korvausvastuuta poistavaa merkitystä.

Vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 soveltamisen ja vakuutusyhtiön korvausvastuun syntymisen kannalta olennainen seikka on kuitenkin se, että vakuutusehdon mukaan siinä mainitun korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on tullut perustua tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehdosta ilmenevä vaatimus siinä sanotun viranomaismääräyksen perustumisesta ehtokohdassa mainittuun lakiin voidaan jo viranomaistoiminnan yleisen luonteen vuoksi perustellusti ymmärtää vain siten, että oikeuttaakseen korvaukseen määräys on tullut antaa nimenomaan vakuutusehdossa mainitun lain nojalla. Tässä tapauksessa puheena oleva valtioneuvoston tuolloin vallinneissa poikkeusoloissa antama 4.4. - 31.5.2020 voimassa ollut asetus ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen estämiseksi (173/2020) on perustunut majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 3 a §:llä säädettyyn väliaikaiseen muutokseen eikä vakuutusehdossa mainittuihin tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin.

Vakuutusyhtiö on tämän johdosta vakuutusehtoa soveltaessaan katsonut, että muuhun kuin vakuutusehdossa mainittuun lakiin perustunut määräys ei ole täyttänyt vakuutusehtoon kirjattua korvaukseen oikeuttavan vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuulleen ottaman riskin määrittelyä ja ettei vakuutuksella ole muutoinkaan ollut tarkoitus kattaa kyseisen kaltaisia lainsäädännön muutoksista johtuvia ennakoimattomia riskejä. C Oy on katsonut kahvilaravintolansa sulkemista koskeneen määräyksen perustuneen tosiasiallisesti tartuntatautilain tavoitteisiin ja vedonnut siihen, että kyse on ollut samanlaisesta riskistä kuin tartuntatautilain tarkoittamissa tilanteissa, vaikka sulkemismääräys oli lainsäädäntöteknisistä syistä kiireellisessä poikkeustilanteessa toteutettu majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin tehdyllä muutoksella.

Vakuutuslautakunta toteaa ensiksi, että sopimusosapuolen on pääsääntöisesti pyrittävä täyttämään sopimusvelvoitteensa myös sopimukseen vaikuttavien olosuhteiden muuttuessa etenkin, ellei sopimusehdoissa ole erikseen ennakolta muuta määrätty. Lainsäädäntöön tehtävät muutokset voivat kuitenkin tilanteesta riippuen vaikuttaa osapuolten väliseen sopimuksen sitovuuteen. Poikkeukselliset olosuhteiden muutokset saattavat joissakin tilanteissa myös johtaa yksittäisen sopimusehdon, sopimusvelvoitteen laajuuden tai koko sopimuksen sovittelemiseen sopimustasapainon palauttamiseksi osapuolten välille, kuten ilmenee esimerkiksi korkeimman oikeuden julkaistusta ratkaisusta KKO 1982 II 141.

Nyt käsiteltävän asian osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksesta korvattavan vaaran määrittelemisessä on lähtökohtaisesti kyse vakuutuksenantajan keskeisen asiantuntemusvaatimuksen ja liikeriskin piiriin kuuluvasta seikasta, jota ei voida vierittää vakuutuksenottajille. Mikäli vakuutuksen kattaman vaaran määrittely vakuutussopimuksen ehdoissa syystä tai toisesta epäonnistuu, vakuutusehdot laatinut vakuutuksenantaja ei pääsääntöisesti saata vapautua korvausvastuustaan vain sen perusteella, että vahinkoja sattuukin enemmän kuin vakuutuksenantaja oli laskenut. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei myöskään ole ottanut laatimiinsa vakiovakuutusehtoihin nimenomaista varaumaa esimerkiksi vakuutusehdoissa yksilöimiensä lakien muuttumisen varalta.

Juuri lausutuista seikoista riippumatta vakuutusyhtiön omaksuman sopimustulkinnan puolesta puhuu kuitenkin lähtökohtaisesti se, että tulkinta on lautakunnan edellä lausumin tavoin vakuutusehdon sanamuotoa vastaava. Vakuutusyhtiö ei ole sovellettavassa korvattavaa vakuutustapahtumaa määrittelevässä vakuutusehdossaan sitoutunut maksamaan korvauksia viranomaisten toimivaltuuksiensa puitteissa millä tahansa perusteella määräämistä yrityksen toiminnan keskeyttämisistä, vaan vakuutusehdon sanamuodon mukaan korvaukseen oikeuttavan viranomaismääräyksen on perustuttava vakuutusehdossa erikseen yksilöityihin lakeihin.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön käyttämässä vakuutustapahtuman määrittelyssä ole myöskään kyse vain muodollisesta seikasta, vaan vakuutusyhtiön kannettavakseen ottaman todellisen vahinkoriskin määrittelemisestä. Vakuutusehdossa mainituissa laeissa on määritelty ne soveltamistilan-teet, kulloinkin toimivaltaiset viranomaiset ja näiden viranomaisten kysymykseen tulevat toimivaltuudet, jotka ovat rajanneet mahdolliset vakuutuksenottajiin kohdistuvat viranomaistoimenpiteet, joiden seurauksena aiheutuvista keskeytysvahingoista vakuutusyhtiö on sitoutunut vakuutussopimuksen perusteella epidemiakeskeytysvahinkona vastaamaan vakuutuksesta perittävää vakuutusmaksua vastaan. Toisin kuin nyt kysymyksessä olevien poikkeustilavaltuuksien osalta, tartuntatautilakiin perustuvat toimenpiteet on voitu lähtökohtaisesti määrätä vain kestoltaan rajoitettuina enintään kuukaudeksi kerrallaan, millä voidaan myös katsoa olevan vakuutusyhtiölle olennainen merkitys vahinkoriskin arvioinnin kannalta.

2) Vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen perustuva korvausvelvollisuus

Edellä selostamiensa seikkojen perusteella lautakunta toteaa C Oy:n vaatimuksista ja vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen ehtoihin perustuvasta korvausvelvollisuudesta seuraavan:

Ajanjakso 16.3.2020 - 3.4.2020

C Oy:n korvausvaatimus on perustunut siihen, että sen kahvilaravintolan asiakasmäärä oli kyseisenä aikana vähentynyt valtioneuvoston COVID-19 epidemian leviämisen hidastamiseksi 16.3.2020 antamien linjausten ja asianomaisen aluehallintoviraston 17.3.2020 antaman määräyksen johdosta. Kyseisellä määräyksellä aluehallintovirasto oli kieltänyt yli 10 hengen yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet.

Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella aluehallintoviraston määräys ja siitä aiheutuneet toimenpiteet eivät kuitenkaan ole liittyneet C Oy:n kahvila-lounasravintolan toimintaan eikä kyseinen viranomaismääräys ole ylipäätään kohdistunut ravintolatoimintaan. Vakuutuslautakunta katsoo, että valtioneuvoston linjauksesta ja kyseisestä viranomaismääräyksestä välillisesti seurannutta asiakaskäyttäytymisen yleistä muuttumista ei myöskään voida pitää vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittuna toimenpiteenä.

C Oy ei ole tässä tapauksessa edes väittänyt, että sille olisi aiheutunut aluehallintoviranomaisen määräämästä yli 10 hengen yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien kiellosta yritykseltä jo varattujen kiellon piiriin kuuluneiden tilaisuuksien peruutuksia, josta olisi aiheutunut C Oy:lle katemenetystä.

Ajanjakso 4.4.2020 - 31.5.2020

Vakuutuslautakunta katsoo, että koska valtioneuvoston asetuksella annettu määräys C Oy:n kahvilaravintolan sulkemisesta 4.4. - 31.5.2020 ei ole perustunut vakuutussopimuksen ehtokohdassa 4.1.3 korvausperusteeksi asetettuun lakiin, vakuutusyhtiö ei ole myöntämänsä keskeytysvakuutuksen perusteella velvollinen korvaamaan C Oy:lle sen kahvilaravintolan toiminnan keskeytymisestä 4.4.2020 - 31.5.2020 aiheutunutta katemenetystä.

1.6.2020 alkanut ajanjakso

C Oy:n toimintaa 1.6.2020 jälkeen koskeneet rajoitukset ovat perustuneet tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta annettuun 1.6.2020 voimaan tulleeseen lakiin, jolla voimassa olevaan tartuntatautilakiin on lisätty määräajaksi uudet 58 a ja 58 b §:t. Vakuutuslautakunta katsoo, että mainitun tartuntatautilakiin lisätyn 58 a §:n perusteella pykälässä säädettyjen rajoitusten toimeenpano ja niiden alueellisen ja laadullisen soveltamisen tarkempi määrääminen on lainkohdassa annetun valtuuden perusteella kuulunut valtioneuvostolle. Lautakunnan edellä selostamilla perusteilla valtioneuvoston lainkohdan nojalla sittemmin antamiin asetuksiin sisältyneissä määräyksissä on ollut kyse vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainituista Suomen viranomaisen vakuutuskaudella tartuntataudin vastustamiseksi antamista velvoittavista määräyksistä.

Viimeksi mainitut C Oy:tä velvoittaneet sen kahvilaravintolatoimintaa 1.6.2020 alkaen koskeneet rajoitusmääräykset ovat perustuneet vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittuun lakiin eli tartuntatautilakiin. Vakuutusyhtiö ei ole sisällyttänyt yksipuolisesti laatimiinsa mainitun lakiviittauksen sisältäviin vakiovakuutusehtoihinsa määräyksiä vakuutuskorvauksen yhdeksi suorittamisedellytykseksi valitsemiensa lakien aina mahdollisen muuttamisen varalta. Tämän vuoksi ja edellä vakuutusehtojen soveltamisesta lausumillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että mainittujen rajoitustoimien C Oy:lle aiheuttamassa katemenetyksessä on kyse vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 korvattavaksi määritellystä epidemiakeskeytysvahingosta.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee ottaa C Oy:n vahinko tältä osin uudelleen käsiteltäväkseen C Oy:lle 1.6.2020 alkaen aiheutuneen keskeytysvahingon määrän laskemiseksi ja vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen suorittamiseksi. Vahingon luonne ja vakuutussopimuksen sisältö huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiölle näin muodostuvan korvausvelvollisuuden, vaikka se vahinkojen lukuisuuden vuoksi todennäköisesti onkin huomattava, voida arvioida muodostuvan niin ilmeisen kohtuuttomaksi, että vakuutusyhtiön voimassa olevaan vakuutussopimukseen perustuvaa korvausvastuuta olisi sen vuoksi syytä kohtuullistaa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen C Oy:lle 1.6.2020 lukien aiheutuneen epidemiakeskeytysvahingon laskemiseksi ja korvaamiseksi vakuutussopimuksen mukaisessa laajuudessa. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselimäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren