Tapahtumatiedot

Vahinkoa kärsinyt A (s.1988) liukastui 8.2.2016 ulkona olleessaan viemässä roskia jätesäiliöön. Liukastuessaan A löi takaraivonsa jäähän ja loukkasi myös polveaan. Ensimmäisten hoitomerkintöjen mukaan A:lla ei todettu tajuttomuutta, päänsärkyä tai pahoinvointia. A:lla diagnosoitiin aivotärähdys ja niskan venähdysvamma.  Sittemmin kaatumisen jälkeen A:lle kehittyi vaikea huimausoire, jonka johdosta hän on joutunut hakeutumaan lääkäriin useasti ja joka vaikeuttaa hänen jokapäiväistä elämäänsä. 

A haki korvausta vahinkotapahtuman aiheuttaman henkilövahingon johdosta kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta, joka katsoi päätöksessään, että kysymyksessä on vastuuvakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Yhtiö korvasi A:n hoitokulut ja muut kustannukset 1.12.2016 asti tapaturmasta johtuvina. Lisäksi yhtiö suoritti 1.000 euroa korvauksen vahinkotapahtuman aiheuttamasta tilapäisestä haitasta.

A:n mukaan hänelle on aiheutunut kaatumisen seurauksena vähintään lievä aivovamma. A:lla on myös liukastumisen jälkeen diagnosoitu vestibulaarineuroniitti, jonka toteamisen jälkeen vakuutusyhtiö katsoi, ettei A:n huimausoire tai hoitokulut 1.12.2016 jälkeiseltä ajalta johdu enää 8.2.2016 liukastumisesta vaan siitä riippumattomista tekijöistä. Vakuutusyhtiö katsoi myös, ettei A:lle ole jäänyt vahinkotapahtuman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toistaa seikkaperäisesti asian tapahtumatiedot sekä käy yksityiskohtaisesti läpi oireistonsa kehittymisen 8.2.2016 vahinkotapahtuman seurauksena. A katsoo edelleen, että tapaturman jälkeen syntynyt huimausoireisto sekä aivovamman jälkitila ovat kiistatta seurausta kaatumisesta. A painottaakin useassa kohtaa, että ennen tapaturmaa hän ei ollut kärsinyt minkäänlaisista huimausoireista. 

A kertoo kaatumisensa olleen suurienerginen ja kummeksuu etenkin ensihoitokertomuksessa lausuttua ja pitää sitä vähättelevänä kuvauksena tilastaan. Todellisuudessa hän oli välittömästi kaatumisen jälkeen hyvin sekava eikä onnistunut muun muassa avaamaan asuntonsa ovea. Hän kertoo kärsineensä muistiaukosta heti kaatumisen jälkeen sekä pitää myös mahdollisena sitä, että tästä syystä hän oli sanonut ensihoidolle, ettei ollut tajuton kaatumisen seurauksena. 

Valituksen mukaan A kärsi heti tapahtumasta lukien merkittävistä kaulan ja niskan kiputiloista. Muutenkin hänen olonsa oli omituinen ja etenkin huimauskohtausten hän kertoo olleen hyvin pelottavia. Huimauskohtaukset pahenivat makuulla ja päätä taaksepäin taivuttaessa. Tapaturmaa seuranneina päivinä A:n vointi paheni entisestään oksentamisen, huimauksen ja päänsäryn vuoksi. A joutui myös soittamaan oireiden johdosta hätäkeskukseen, mutta ensihoitajat tekivät kerta toisensa jälkeen arvion, että A voi jäädä kotiin. 

A kertoo myös, kuinka vahinkotapahtuman aiheuttama oireilu on sittemmin vaikuttanut negatiivisesti hänen selviytymiseensä opinnoissa sekä myös kesätyössä päivittäistavarakaupassa, jossa A ei kyennyt vahinkotapahtuman jälkeen enää suoriutumaan tehtävistään entisellä tavalla. Lopulta hän joutui jättäytymään työstään pois esimiehensä ehdotuksesta. 

Valituksessaan A selostaa laajalti myös lääkärinkäynneistään tapaturman jälkeen. Muun muassa, kun hän viimein toukokuussa 2016 pääsi viimein neuropsykologin ja neurologin vastaanotolle, oli puhe ensimmäistä kertaa lievän aivovamman pitkittyneistä oireista. Marras- joulukuun aikana A kertoo, että hänellä diagnosoitiin vestibulaarineuroniitti sekä silmävärve. Valituksen mukaan A:n oireilu helpotti ainakin osittain aina hetkittäin, mutta joulun 2016 alla oireisto palasi taas voimakkaana. Tammikuussa 2017 korvalääkärin vastaanotolla A kokee, että diagnoosi ja oireen hoito jäivät puutteellisiksi yhteisen kielen puuttuessa. A:n mukaan epäselväksi jäi myös vestibulaarineuroniitin diagnoosin vahvistaminen. Sittemmin A on aina nykyhetkeen asti käynyt lääkäreiden vastaanotolla selvittääkseen, mistä huimausoireisto ja muut siihen liittyvät vaivat johtuvat. Tutkimuksissa ei ole ilmennyt mitään oireita selittävää. Yleisesti ottaen A tuo valituksessaan esiin, että hän kokee lääkäreiden vähätelleen hänen oireitaan ja että häntä ei ole kuunneltu lääkärinkäyntien yhteydessä. Tämän vuoksi hän ei myöskään saa tällä hetkellä mitään jatkohoitoa tai kuntoutusta. 

A:n näkemyksen mukaan on selvää, että huimausoireisto ja muut seurannaisvaivat, kuten jännityspäänsärky, niska-hartiaseudun jäykistyminen, uupumus ja ajoittainen epätodellinen olo ovat seurausta hänelle 6.2.2016 sattuneesta liukastumisvahingosta. Näin ollen hän vaatii edelleen korvausta myös 1.12.2016 jälkeen syntyneistä kuluista sekä aivovamman aiheuttamasta pysyvästä haitasta maksettavaksi vahingon aiheuttaneen kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta. 

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toistaa vaatimuksensa ja painottaa edelleen, ettei hänellä ollut ennen liukastumistaan minkäänlaisia huimausoireita ja taas kaatumisen jälkeen hänellä ei ole ollut ainuttakaan oireetonta päivää. Lisäksi A selventää, että hän ei väitä huimauksen johtuvan aivovammasta, vaan hän katsoo sen olevan oma oireistonsa, joka johtuu todennäköisesti joko kaatumisen aiheuttamasta tasapainoelimen häiriöstä tai niskanretkahdusvammasta. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. Lisäksi yhtiö viittaa asiassa jo annettuihin päätöksiin ja toistaa niissä lausutun kantansa.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että pelkästään syy-yhteyden mahdollisuus ei riitä korvausvelvollisuuden perusteeksi, vaan jotta korvausvelvollisuus voisi syntyä, on syy-yhteyden oltava vähintään todennäköinen, eli vamman tai sairauden aiheutumista kyseessä olevan tapaturman seurauksena voidaan pitää todennäköisempänä kuin sen aiheutumista jostakin muusta syystä.

Yhtiö viittaa edelleen tapauksessa käytettävissä olevaan lääketieteellisen selvitykseen, jonka perusteella ei voida todeta, että A:n kuvailema oireisto olisi todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä 8.2.2016 sattuneeseen hyvin lievään aivotärähdystyyppiseen pään vammaan ja lievään niskan venähdysvammaan. Esitetyn selvityksen mukaan huimauksen syynä on pidetty vuoroin hyvänlaatuista asentohuimausta, vestibulaarineuroniittia ja niskalihasjännitystä. Mitään selkeää elimellistä syytä huimausoireen selittäjänä ei tule esiin ja A:lle tehtyjen kuvantamis-, korva- ja kuulotutkimusten löydökset ovat olleet normaaleja. Yhtiö toteaa vastineessaan, ettei aivotärähdystyyppiseen hyvin lievään aivovammaan todennäköisesti liity kohtauksellinen, tiettyyn asennonvaihtoon tai tiettyyn asentoon liittyvä huimausoireisto, kun tapaturmasta on kulunut yli kaksi vuotta, vaan todennäköisemmin kyse on muusta, 8.2.2016 sattuneesta tapaturmasta riippumattomasta, sairausperäisestä oireilusta.

Edellä toteamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen, etteivät A:nhuimausoireet ole todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä 8.2.2016 sattuneeseen liukastumistapaturmaan, eikä sen vuoksi oireiden hoidosta aiheutuneita lääkäri- ja fysioterapiakäyntejä taikka mahdollista pysyvää haittaa voida korvata vastuuvakuutuksen perusteella.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta.

Lausunnossaan Marinkovic toteaa ensinnä, että lausuntoa antaessaan hänellä on ollut käytössä laajasti A:ta koskevia sairauskertomustietoja ja lääkärinlausuntoja. 

Marinkovic viittaa lausunnossaan asian tapahtumatietoihin ja käytössä olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että sairaskertomusmerkintöjen perusteella A:lle on kyseisen tapaturman johdosta syntynyt korkeintaan lievä aivovamma sekä korkeintaan lievä niskanretkahdusvamma, ja mahdollisesti syy-yhteydessä oleva hyvänlaatuisen asentohuimauksen tyyppinen vestibulaaritoimintahäiriö, joka on laadultaan ohimenevää ja ohittuu tavanomaisilla asentoharjoituksilla. Marinkovic selventää vielä, että mitään rakenteellisia muutoksia missään keskushermostonkuvauksissa ei ole ollut A:lla osoitettavissa. Tilannetta on komplisoinut mahdollinen KNK-lääkärin toimesta todettu vestibulaarineuriitti ja niska-retkahdusvamman jälkitila. Jälkimmäisen johdosta A:lle aiheutui myös niskalihasten jännitystä ja tämän pohjalta A:n huimausoire on todennäköisesti vielä osittain korostunut entisestään. Joka tapauksessa Marinkovic katsoo, ettei niin pitkä huimausoireilu voi olla suorassa syy-yhteydessä kuvatun tyyppisen tapaturman kanssa, vaan mukana ovat todennäköisesti muut kuin suoraan aivovamman jälkitilaan tai vahinkotapahtumaan liittyvät tekijät. 

Marinkovic katsoo asiantuntijalausunnossaan, että A:n huimausoireisto voi johtua osittain 1.12.2016 jälkeen vielä ehkä lyhyen ajan 6.2.2016 liukastumisesta. Kaiken kaikkiaan Marinkovic pitää kuitenkin lääketieteellisesti arvioiden epätodennäköisenä, että huimausoire kestäisi niin pitkään kuvatun kaltaisen vamman jälkeen. Marinkovic toteaa vielä, että A:n kuvaama oireilu voi tulla kenelle tahansa, myös perusterveille nuorille, ilman mitään varsinaista taipumusta ja myös ilman traumaa. 

Edellä todetuilla perusteilla Marinkovic katsoo niin ikään, ettei A:lle voida katsoa aiheutuneen pysyvää haittaa 6.2.2016 vahinkotapahtuman seurauksena. Tilapäisen haitan osalta Marinkovic katsoo haitan vastaavan henkilovahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 4.2.1 (lievä aivovamma) mukaista tilapäistä haittaa ja korvauksen asianmukaisena määränä Marinkovic pitää asteikon alaosan mukaista korvausta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutettu A:n huimaus- ja muu neurologinen oireisto ja niiden aiheuttama hoidon tarve syy-yhteydessä 6.2.2016 vahinkotapahtumaan vielä 1.12.2016 jälkeiseltä ajalta. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:lle aiheutunut 6.2.2016 tapaturman yhteydessä aivovamma ja siitä, onko A:lle jäänyt tapaturman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/609) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- tai esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. 

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan lähtökohtaisena velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan oireiston välinen syy-yhteys.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Lautakunta toteaa, että aivovammoihin liittyvän Käypä hoito-suosituksen mukaan aivovammoista johtuvat toimintahäiriöt ovat vaikeimmillaan heti vamman jälkeisinä viikkoina ja kuukausina ja lieventyvät sitten vähitellen enemmän tai vähemmän. Käsillä olevassa tapauksessa oireiden syntyminen on tapahtunut vähitellen ja oireet ovat pahentuneet ja jatkuneet ajan kuluessa lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevällä tavalla.

Käypä hoito -suosituksen mukaan pelkkä pään lyöminen ei riitä aivovammadiagnoosiin, vaan määritelmän mukaan aivovamman tulee liittyä ainakin joku seuraavista.
1. minkä tahansa pituinen tajunnan menetys
2. millainen tahansa muistin menetys, joka koskee vammaa välittömästi edeltäneitä tai seuraavia tapahtumia
3. mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos (esimerkiksi "pökertyminen", desorientaatio, sekavuus) vammautumisen yhteydessä tai
4. paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös, joka voi olla ohimenevä tai pysyvä
5. osoitukseksi riittää myös aivojen kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos.

Lautakunta toteaa, että aivovammojen arvioinnin osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Sen sijaan kysymystä aivovamman olemassaolosta ei yleensä voida ratkaista vain sinänsä myös aivovammaan mahdollisesti sopivien oireiden myöhemmän ilmenemisen perusteella. Tämän vuoksi neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei pidetä yksinään riittävänä osoituksena aivovammasta. Näin sen vuoksi, että neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on liukastunut 8.2.2016 viedessään roskia seurauksin, että hän kaatui ja löi päänsä. A kertoo itse olleensa sekava kaatumisen jälkeen ja pitää myös mahdollisena, että hän on menettänyt tajuntansa kaatumisen jälkeen. Ensihoidon kertomuksen mukaan A.lla ei kuitenkaan todettu tajuttomuutta eikä myöskään päänsärkyä tai pahoinvointia. Myöhemmin A:n oireisto, etenkin huimaus ja pahoinvointi, on voimistunut. Pään TT-kuvauksessa 13.2.2016 ei todettu mitään poikkeavaa löydöstä. A:n pitkittyneiden oireiden vuoksi otetussa aivojen MRI-kuvauksessa 23.4.2016 ei niin ikään ollut todettavissa traumaattisia muutoksia. A:n huimausoireiston jatkuttua hänellä epäiltiin hyvänlaatuista asentohuimausta ja 1.12.2016 korvalääkärin lausunnossa diagnoosiksi oli asetettu vestibulaarineuroniitti. Kaiken kaikkiaan A:n oireistoa selkeästi selittävää tekijää ei ole. Muun muassa neurologian poliklinikan yhteenvedon 19.12.2018 mukaan A:n oireisto ei ole aivoverenkiertohäiriö, sillä oireita on ollut kahden vuoden ajan kutakuinkin samalla frekvenssillä ja melko pitkälle samanlaisena toistuneena alusta lähtien. Myöskään viitettä epileptisestä taudinkuvasta näiden oireiden taustalta ei tule esille. Ottaen huomioon sen, että aivojen MRI on ollut normaali ja alkuvaiheen kriteereiden perusteella A:lla on lievä aivovamma, sopivat nämä pitkittyneet oireet huonosti aivoperäisiksi. Lausunnon mukaan kyseessä on ennemminkin korvaperäiseen tilaan sopivat oireet ja niska-hartiaseudun ongelmat lisänä. Lausunnon mukaan tilannetta komplisoi myös A:n psyykkinen ahdistuneisuus.

Lautakunta toteaa, että alkuvaiheen tiedot käsillä olevassa tapauksessa viittaavat korkeintaan lievään aivovammaan. Lievässäkin aivovammatapauksessa, diagnostisena kriteerinä on kuitenkin tajuttomuus ja ainakin hetkellinen ja selkeä muistiaukko. A:n tapauksessa tajuttomuudesta ei ole varmuutta eikä tapaturman jälkeen otetuissa kuvatamistutkimuksissa ole todettu mitään tapaturmaiseen vammamuutokseen viittavia löydöksiä. A:n kaikista merkittävin oireilu on asiassa annetun lääketieteellisen selvityksen mukaan jatkuva ja hankala huimausoirehdinta. 

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon mukaan A:lle on tapaturman seurauksena aiheutunut lääketieteellisesti arvioiden aivotärähdystyyppinen pään iskuvamma ja korkeintaan lievä aivovamma, missä aivojen vaurioitumisesta ei ole kuvantatutkimuksissa todettu merkkejä ja jonka oireisto on pitkittynyt. Lausunnon mukaan tapaturmasta ei kuitenkaan ole jäänyt A:lle pysyvää haittaa eikä A:n kuvaileman oireiston voida katsoa olevan syy-yhteydessä 6.2.2016 tapaturmaan enää 1.12.2016 jälkeiseltä ajalta. 

Lautakunnan näkemyksen mukaan kaikki edellä selostettu selvitys viittaa siihen, että tapauksessa on hyvin epätodennäköistä, että A:n pitkittynyt huimaus ja muut A:n kuvaamat oireet olisivat seurausta 6.2.2016 tapahtuneesta liukastumisesta. Näin ollen lautakunta katsoo, etteivät A:n huimauksesta ja muista oireista, kuten pahoinvoinnista, epätodellisesta olosta, niskan jännityksestä ja väsymyksestä, aiheutuneet hoito- ja tutkimuskulut ole syy-yhteydessä 6.2.2016 liukastumistapaturmaan 1.12.2016 jälkeiseltä ajalta. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että määritettäessä tapaturmavammasta jäänyttä pysyvää haittaa, otetaan huomioon vain kirjallisesti esitetystä lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu. Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että A:lla olisi tehty tapaturman aiheuttamaksi sopivia aivojen alueen löydöksiä. Asiassa jää näyttämättä, että A:lla kuvattu oireisto aiheutuisi miltään osin 6.2.20145 sattuneesta vahinkotapahtumasta 1.12.2016 jälkeiseltä ajalta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei A:lla ei ole oikeutta aivovamman jälkitilan perusteella vastuuvakuutuksesta maksettavaan pysyvän haitan korvaukseen.

Tilapäisen haitan osalta lautakunta toteaa vielä, että tapauksessa on suoritettu A:lle 1000 euron korvaus perustuen henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten kohtaan 4.1.2. Kohdan mukaan lievä aivovamma on kyseessä silloin kuin vahingoittuneella on ollut enintään 30 minuutin tajunnanmenetys. Vamma saattaa aiheuttaa tilapäistä haittaa jopa 6–12 kuukauden ajan ja myös lyhyt muistikatko on mahdollinen. Vammasta ei jää pysyvää haittaa. Ottaen huomioon edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen sekä asiantuntijalausunnossa lausutun, pitää lautakunta myös yhtiön määrittämää tilapäisen haitan korvausta asianmukaisena.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että asiantuntijalääkäri Marinkovic on maininnut asetuksen 1649/2009 asetuksen 768/2015 sijaan viitatessaan aivovammaa koskevaan haittaluokitukseen. Lautakunta toteaa, että aivovammoja koskeva luku on täysin identtinen molemmissa asetuksissa. Näin ollen edellä mainittu ei vaikuta asian arviointiin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén 

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen