Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A Oy oli hakenut 5.6.2017 päiväämällään oikeusturvailmoituksella vakuutusyhtiöltä oikeusturvaetua riitaan, jossa ammatinharjoittaja B oli haastanut A Oy:n käräjäoikeuteen velkomusta koskeneessa asiassa. A Oy:n ilmoituksen mukaan riita oli syntynyt 25.9.2015. Haastehakemukseen vastatessaan A Oy oli myös nostanut vastakanteen vaatien B:ltä vahingonkorvausta sopimusrikkomuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö on 12.6.2017 antamallaan korvauspäätöksellä hylännyt A Oy:n korvaushakemuksen vanhentuneena vakuutusehtoihin ja vakuutussopimuslain 73 §:ään vedoten. Vakuutusyhtiö on lausunut A Oy:n tienneen vakuutustapahtumasta viimeistään 25.9.2015 annettuaan vastineensa haastehakemukseen.  Vahinkoilmoitus olisi pitänyt toimittaa vakuutusyhtiöön viimeistään 25.9.2016.  A Oy:n vaadittua asian uutta käsittelemistä ja vedottua siihen, ettei vakuutussopimuslain mukainen vanhentumisaika alkanut kulua ennen vahinkoseuraamuksen syntymistä, vakuutusyhtiö on 9.6.2017 lähettämässään sähköpostivastauksessa lausunut, että oikeusturvavakuutuksessa asiamieskulujen aiheutuminen oli tiedossa viimeistään vakuutetun ottaessa asianajajan hoitamaan asiaansa. Näin ollen syytä korvauspäätöksen muuttamiseen ei ollut.

Asiakkaan valitus

A Oy on vaatinut oikeusturvaedun myöntämistä. A Oy on lausunut, että vakuutusyhtiön korvauspäätös oli perustunut yleisten sopimusehtojen kohtaan 10.2 korvausoikeuden vanhentumisesta. Korvausoikeuden vanhentuminen alkoi sopimusehdon mukaan siitä, kun hakija oli saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Sopimusehdon otsikossa on viitattu vakuutussopimuslain 73 §:ään. Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 63/2009 vp) on lausuttu korvausoikeuden vanhentumisesta, että vuoden määräajan alkamisajankohtaan vaikuttaa tieto vakuutustapahtuman vahinkoseuraamuksista.  Korvausvaatimus ei siten voinut vanhentua ennen kuin vahinkoseuraamus oli syntynyt.

A Oy:n näkemyksen mukaan vakuutettu ei ollut saanut tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta ennen kuin asia oli tuomioistuimessa ratkaistu ja vahingon maksaja oli selvillä. Vahinkoa ei myöskään ollut vielä voinut syntyä niistä toimenpiteistä, jotka eivät olleet prosessin keskeneräisyyden johdosta edes tiedossa. Tehtyjä toimenpiteitä olivat tässä vaiheessa olleet haastehakemukseen vastaaminen ja haastehakemuksen laatiminen. Juttu oli odottanut käräjäoikeuden valmisteluistuntoa. Vahinko ei ollut yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 ja vakuutussopimuslain 73 §:n perustella vanhentunut, joten vakuutusyhtiön korvauspäätös oli virheellinen ja sitä tuli muuttaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattunut vakuutustapahtuma, jolla tarkoitetaan riidan syntymistä. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta. Tässä tapauksessa riita oli syntynyt viimeistään 25.9.2015, kun A Oy oli kiistänyt asiamiehensä avustuksella vastapuolen vaatimukset.

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 6.1 mukaan vakuutetun halutessa käyttää vakuutusta vakuutusyhtiöön tuli tehdä etukäteen kirjallinen ilmoitus. Lisäksi yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 mukaan vakuutuskorvausta oli haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että A Oy oli saanut tietää vahinkoseuraamuksesta sekä mahdollisuudestaan saada korvausta siinä vaiheessa, kun oli käynyt ilmeiseksi, että sille saattoi aiheutua oikeusturvavakuutuksesta korvattavia kuluja. Toisin sanoen silloin, kun A Oy oli kääntynyt asiamiehen puoleen ja asiassa oli päätetty ryhtyä jatkotoimiin. Näin ollen viimeistään, kun asiamies oli jättänyt vastauksen käräjäoikeudelle 25.9.2015, oli ollut tiedossa, että asiassa tuli syntymään asiamieskuluja, ja tällöin oli ollut ilmeistä, että tieto vahinkoseuraamuksesta oli ollut olemassa.

Ei ollut mielekästä, että oikeusturvailmoituksen tekemistä voisi venyttää sen mukaan, milloin asiassa kirjoitettaisiin lasku. Esimerkiksi henkilövahingoissa, joihin vakuutussopimuslain esitöissä oli tältä osin viitattu, saattoi itse vahinkoseuraamus tulla tietoon vasta pitkän ajan kuluttua. Oikeusturva-asiassa oli kuitenkin selvää, että kuluja tiedetään aiheutuvan jo ennen kuin itse lasku on kirjoitettu, jolloin vahinkoseuraamus oli tiedossa. Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisesti olennaista oli tieto vahinkoseuraamuksesta.

Vahinkoilmoitus olisi tullut tehdä viimeistään 25.9.2016. Ilmoitus oli saapunut vakuutusyhtiöön 5.6.2017 eli lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun vakuutettu oli saanut tiedon vakuutustapahtumasta ja vahinkoseuraamuksesta. Näin ollen vahinkoilmoitus oli tehty myöhässä ja oikeus korvaukseen oli menetetty.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A Oy:n oikeusturvavakuutuksen perusteella vakuutusyhtiölle 5.6.2017 jättämä korvaushakemus tehty vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisessa määräajassa vai onko A Oy:n korvausvaatimus hylättävä vanhentuneena.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 73 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Kysymyksessä olevaan oikeusturvavakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa
- riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on todisteellisesti ja yksilöidysti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan, jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, on siitä kirjallisesti ilmoitettava vakuutusyhtiölle etukäteen. Vakuutusyhtiö antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.

Kysymyksessä olevaan vakuutussopimukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vahinkovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2, Korvausoikeuden vanhentuminen (73 §), mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
 
Asian arviointi
 
Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan, jota vastaavan sisältöisen määräyksen vakuutusyhtiö on sisällyttänyt myös asiaan sovellettaviin yleisiin sopimusehtoihinsa, vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Nyt käsiteltävän asian ratkaisemisen kannalta keskeinen kysymys on se, milloin vakuutetun on katsottava saaneen tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta oikeusturvavakuutuksen piiriin kuuluvissa vahinkotapahtumissa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain muuttamista koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 63/2009 vp, s. 28) on lausuttu 73 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla, että alkuperäinen lainkohta oli aiheuttanut tulkintaongelmia silloin, kun vakuutustapahtumasta, esimerkiksi liikenneonnettomuudesta, aiheutuneen henkilövahingon seuraukset olivat ilmenneet myöhemmin kuin vuosi vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. 73 §:n 1 momenttia oli sen vuoksi ehdotettu muutettavaksi niin, että vuoden määräajan alkamisajankohtaan vaikuttaisi jatkossa lisäksi tieto vakuutustapahtuman vahinkoseuraamuksista, jolloin korvausvaatimus ei voisi vanhentua ennen kuin vahinkoseuraamus oli syntynyt.

Muutosehdotuksen perusteluina on todettu muun muassa, että henkilövakuutuksessa vakuutustapahtuman seuraukset voivat ilmetä vasta pitkän ajan kuluttua, minkä vuoksi vahinkoseuraamuksen syntyminen olisi ratkaisevaa korvausvaatimuksen vanhentumisen kannalta. Korvausoikeus henkilövahingosta oli saattanut vanhentua myös sen vuoksi, että vakuutetulla oli ollut oikeus korvaukseen useammasta vakuutusjärjestelmästä ja hän oli tehnyt vahinkoilmoituksen muulle vakuutuksenantajalle vasta sen jälkeen, kun oli selvinnyt, että myös tästä vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa oli jäänyt jäljelle. Lakiehdotuksen mukaan ei ollut tarkoituksenmukaista, että korvauksen hakijan oli tehtävä varmuuden vuoksi vahinkoilmoitus kaikille vakuutuksenantajille, joiden myöntämistä vakuutuksista korvausta mahdollisesti saattoi saada. Viimeksi mainitussa tilanteessa tieto vahinkoseuraamuksesta tarkoitti tietoa alkuperäisen korvausvaatimuksen johdosta tehdystä korvauspäätöksestä, josta selvisi, oliko korvattavia vahinkoseuraamuksia jäänyt haettaviksi muusta vakuutuksesta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n perustelulausumista ilmenee, että lainkohtaa säädettäessä on kiinnitetty huomiota nimenomaan henkilövahinkoja koskevien korvausvaatimusten vanhentumiseen liittyviin ongelmiin. Kysymys on ollut siitä erityisesti henkilövahingoille ominaisesta piirteestä, että esimerkiksi tapaturman satuttua vakuutettu ei välttämättä ylipäätään saa tietää kaikista sen aiheuttamista vahinkoseuraamuksista ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua itse tapaturman ajankohdasta. Monissa tapauksissa sama henkilövahinko myös kuuluu usean eri korvausjärjestelmän piiriin, jolloin yhdestä järjestelmästä korvauksia saanut vakuutettu ei välttämättä saa ajoissa tietää, että osaa kustannuksista olisikin tullut hakea muusta vakuutuksesta.

Lautakunta katsoo, että lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevin tavoin vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Se ajankohta, josta korvausvaatimuksen esittämiselle käytettävissä olevan yhden vuoden ajan on kulloinkin lain mukaan katsottava alkavan, riippuu näin ollen kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman ja vakuutuksen laadusta.

Tässä asiassa on kyse oikeusturvavakuutuksesta, jonka tarkoituksena on korvata vakuutetulle oikeudellisen asiamiehen tai -avustajan käyttämisestä aiheutuneita vakuutusehdoissa määriteltyjä kustannuksia. Käsiteltävään asiaan soveltuvilta osin oikeusturvavakuutuksesta korvattavaksi vakuutustapahtumaksi on vakuutusehdoissa määritelty riidan syntyminen.

Oikeusturvavakuutuksessa vakuutustapahtuman aiheuttaman vahingon eli vakuutuksen piiriin kuuluvien asianajokustannusten syntyminen on ilmeistä silloin, kun vakuutettu joutuu kääntymään riita-asian vuoksi asianajajan tai muun lakimiehen puoleen. Edellä vakuutussopimuslain 73 §:n soveltamiseen vaikuttavista seikoista selostamansa perusteella lautakunta katsoo, että vakuutettu on mainitusta ajankohdasta lukien saanut tietää oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriin mahdollisesti kuuluvan vahinkoseuraamuksen syntymisestä. Ellei asia ole vielä tuossa vaiheessa vakuutusehtojen edellyttämin tavoin riitautunut, lain tarkoittaman vahinkoseuraamuksen syntyminen on käsillä viimeistään vastapuolen kiistäessä vakuutetun asiamiehensä avustamana esittämän vaatimuksen. Lautakunta katsoo, ettei vakuutussopimuslain 73 §:ää voida perustellusti tulkita niin, että korvausvaatimuksen esittämiselle varattu määräaika kytkettäisiin esimerkiksi siihen sattumanvaraiseen seikkaan, tulisiko vakuutettu mahdollisesti saamaan mainitusta jo tietoonsa tulleesta vahingosta lopulta korvauksen riidan vastapuolelta vai ei, tai siihen, milloin riitaa koskeva asianajolasku on päivätty.

Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan A Oy on tässä tapauksessa vakuutusyhtiölle 5.6.2017 tekemässään oikeusturvailmoituksessa ilmoittanut riidan B:n kanssa syntyneen 25.9.2015. Asiakirjojen mukaan A Oy:n asiamies oli tuolloin jättänyt käräjäoikeudelle A Oy:n puolesta vastineen B:n haastehakemukseen. Tuossa vaiheessa on myös jo ollut ilmeistä, että A Oy:lle oli aiheutunut oikeusturvavakuutuksen piiriin kuuluneita asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja. Tämän vuoksi lautakunta katsoo edellä selostamillaan perusteilla, ettei A Oy ole tehnyt korvaushakemustaan vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaisessa määräajajassa, vaan A Oy on menettänyt oikeutensa vakuutuskorvauksen saamiseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren