Tapahtumatiedot

Asiakas sai 11.7.2024 linkin sisältäneen tekstiviestin saapuneesta postipaketista. Asiakas päätyi linkistä postin verkkosivuilta näyttäneille sivuille, jonne piti syöttää verkkopankin käyttäjätunnus. Tämän jälkeen avautui hänen oman pankkinsa tunnistautumissovellus, johon asiakas syötti salasanan. Asiakas sai paketin sijainnin ja koodin, joka ei kuitenkaan postilokerolla toiminutkaan. Asiakas ymmärsi tulleensa huijatuksi, soitti pankkiinsa ja sulki pankkitunnuksensa. Tilillä olleet varat olivat tallella. Huijari oli kuitenkin saanut nostettua toisesta pankista asiakkaan nimissä 30 000 euron luoton. Asiakas sai tiedon luotosta vasta 12.9.2024, kun hän sai vastapuolena olevalta pankilta postitse muistutuslaskun. Asiakas riitautti maksuvelvollisuutensa. Kesken reklamaatioprosessin asiakas maksoi ko. luoton pois ottamallaan edullisemmalla luotolla, jolloin pankki katsoi asiakkaan hyväksyneen velan ja päätti reklamaatiokäsittelyn. Asiakas saattoi riidan vireille FINEssä ratkaistavaksi. Pankki ilmoitti riita-asian vireillä ollessa poliisille, ettei sillä ole enää vaatimuksia asiaan liittyen, koska luotto on kokonaisuudessaan maksettu.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii pankilta 30 000 euroa korkoineen ja kuluineen.

Asiakas tarkoittaa vaatimuksellaan riitautetun luoton korkoja ja kuluja aikavälillä 12.7.2024- 15.12.2024 määrältään 1 388,36 euroa sekä omasta pankistaan ottamansa luoton korkoja ja kuluja. Asiakkaan omasta pankista otetusta luotosta tulee kuukausittain noin 80 euroa korkoja ja kuluja. 16.12.2024 alkaen korkoja ja kuluja on kertynyt 413,61 euroa. Seuraava lyhennys ja koron maksu on 1.5.2025.

Asiakas otti edullisemman luoton omasta pankistaan maksaakseen riitauttamansa luoton pois, koska luoton korko oli erittäin korkea eikä pankki antanut mahdollisuutta odottaa asian ratkaisemista. Asiakas ei voinut tietää, miten kauan prosessi vie. Vastapuolena olevalta pankilta tulleessa viestissä luki, että muistutuslaskut ja eräännyttämisilmoitukset lähetetään poliisitutkinnan aikanakin.

Tarkemman tapahtumakulun osalta asiakas viittaa reklamaatioonsa, jossa hän kertoo tilanneensa polkupyörän osan verkosta, jonka saapumisesta sai tekstiviestin 11.7.2024. Viestissä oli linkki, josta piti ilmetä paketin toimituspaikka. Linkistä asiakas päätyi postin verkkosivuilta näyttäneille sivuille, jonne piti syöttää verkkopankin käyttäjätunnus. Tämän jälkeen avautui asiakkaan oman pankin tunnistautumissovellus, johon asiakas syötti salasanan. Laitettuaan verkkopankkitunnukset asiakas sai koodin ja paikan paketin sijainnista. Hän lähti heti pakettia hakemaan. Koodi ei kuitenkaan kelvannut paikan postiautomaattiin. Asiakas meni neuvontaan. Kun mitään ei löytynyt, neuvonnasta pyydettiin soittamaan Postin neuvontaan. Asiakas soitti sinne heti ja kuuli, että tällaisia huijauksia on ollut lähiaikoina. Asiakas ymmärsi tulleensa huijatuksi, jolloin hän soitti omaan pankkiinsa. Tekstiviestin saapumisesta soittamiseen kesti noin tunnin. Hänen omasta pankistaan luvattiin sulkea asiakkaan tunnukset välittömästi ja kerrottiin, ettei mitään tilitapahtumia ollut ehtinyt tapahtua. Asiakkaan mieleen ei tullut, että jotain muuta voisi tapahtua esimerkiksi luoton puolella. Asiakas ei ymmärrä, miten rikos on teknisesti toteutettu.

Asiakas sai vastapuolena olevalta pankilta 12.9.2024 postitse muistutuslaskun. Kun hän kirjautui kyseisen pankin sivuille, hän näki omat osoitetietonsa ja sellaiset yhteystiedot, jotka eivät olleet hänen (sähköpostiosoite ja puhelinnumero). Asiakkaan nimissä oli otettu 30 000 euron suuruinen luotto.

Asiakas on erittäin pettynyt siihen, että joku on saanut asiakkaan nimissä nostettua näin suuren luoton ja näin nopeasti. Asiakas pohtii, mikä on pankin vastuu taustatietojen selvittelyssä. Huijaukset ovat yleisiä. Pankki ei ole tarkastanut edes sähköpostiosoitteen ja puhelinnumeron oikeellisuutta. Asiakkaan yhteystiedot eivät ole salaisia.

Asiakas reklamoi luotosta pankkiin, mutta ei saanut tyydyttävää vastausta. Hän on maksanut luoton pois 10 000 euroa pankkitililtään ja 20 000 euroa omalta pankilta otetulla lainalta, jossa on huomattavasti pienempi korko.

Asiakas ei ole tehnyt mitään väärää tai ollut huolimaton.

Pankin vastineesta saa sellaisen kuvan, että asia on heidän osaltaan loppuun käsitelty, koska laina on maksettu. Siitä jää myös sellainen kuva, että heidän selvittelynsä toisen pankin kanssa olisi keskeytynyt, koska luotto on maksettu. Pankki yrittää selvästi päättää tämän asian, vaikka tämä on täysin kesken. Asiakas kysyy, miksi huijarille on myönnetty suuri luotto hyvin nopeasti ilman että on tarkistettu tilinumero, sähköposti ja puhelinnumero. Pankin sivulla mainostetaan, että "rahat siirtyvät heti omalle tilille". Tässä tapauksessa tili ei ollut asiakkaan oma.

Pankin vastine

Pankki kiistää asiakkaan vaatimuksen.

Asiakas on riitauttanut luoton pankille, jonka jälkeen pankki on ilmoittanut asiakkaalle palaavansa asiaan mahdollisimman pian. Pankki on odottanut vastausta toiselle pankille lähettämäänsä palautuspyyntöön koskien ulosmaksettua lainaa, sekä selvittänyt asiaa pankin sisällä.

Asiakas on aluksi kiistänyt maksuvelvollisuutensa, ja sen jälkeen kuitenkin maksanut luoton kokonaisuudessaan. Maksujen jälkeen asiakas on vaatinut pankkia palauttamaan hänen maksamansa rahat takaisin asiakkaalle.

Pankki on asiakkaalta saapuneiden maksujen myötä ilmoittanut asiakkaalle, että katsoo hänen asiansa päättyneeksi pankissa ja ohjeistanut häntä ilmoittamaan vaatimuksensa asiaan liittyen syyttäjälle/poliisille. Asiakas kertoo myös FINE:lle lähettämässään dokumentissa ottaneensa luoton toisesta pankista maksaakseen nyt kyseessä olevan lainan pois. Pankki on asiakkaalta saapuneiden maksujen myötä ilmoittanut poliisille, ettei pankilla ole enää vaatimuksia asiaan liittyen, koska laina on kokonaisuudessaan maksettu.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu mm. seuraavat asiakirjat:
- pankin ja poliisin välistä kirjeenvaihtoa koskien rikostutkintaa ja pankin korvausvaatimusta rikoksentekijää kohtaa 20.1-5.2.2025.
- kuvakaappaus pankin sivuilta koskien asiakkaasta ilmoitettuja yhteystietoja
- kuvakaappaus velkakirjan osasta

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa tulee arvioitavaksi, sitooko rikoksentekijän asiakkaan nimissä tekemä luottosopimus asiakasta sen perusteella, että asiakas on vastuunsa riitauttamisen jälkeen maksanut luoton pankille ottamallaan edullisemmalla luotolla.

Sovellettavat lainkohdat

Kuluttajansuojalain 7 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan
Luotonantajan on kuluttajaluottosopimuksen tekemisen sekä luoton määrän tai luottorajan korottamisen yhteydessä todennettava kuluttajan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain 8 §:ssä tarkoitetut vaatimukset tai maksupalvelulain 8 §:n 24 kohdassa ja 85c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n 1 ja 3 momentin mukaan
Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana.

Sopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä korkoa tai maksuja, josta ei ole sovittu 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa.

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (tunnistuslaki) 23 §:n mukaan
Tunnistusvälineen haltijan on käytettävä tunnistusvälinettä sopimuksen ehtojen mukaisesti. Haltijan on säilytettävä tunnistusvälinettä huolellisesti. Haltijan velvollisuus huolehtia tunnistusvälineestä alkaa, kun hän on vastaanottanut sen.

Tunnistusvälineen haltija ei saa luovuttaa välinettä toisen käyttöön.

Lain 25 §:n 1 momentin mukaan
Tunnistusvälineen haltijan on ilmoitettava tunnistusvälineen tarjoajalle tai tämän nimeämälle muulle taholle tunnistusvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä havaittuaan asian.

Lain 27 §:n mukaan
Tunnistusvälineen haltija vastaa tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän on luovuttanut tunnistusvälineen toiselle;
2) tunnistusvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää; tai
3) hän on laiminlyönyt ilmoittaa tunnistuspalvelun tarjoajalle tai sen ilmoittamalle muulle taholle tunnistusvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan.

Tunnistusvälineen haltija ei kuitenkaan vastaa tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä:
1)siltä osin kuin tunnistusvälinettä on käytetty sen jälkeen, kun hän on ilmoittanut tunnistuspalvelun tarjoajalle tunnistusvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä;
2)jos tunnistusvälineen haltija ei ole voinut tehdä ilmoitusta välineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan sen johdosta, että tunnistuspalvelun tarjoaja on laiminlyönyt 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun velvollisuutensa huolehtia siitä, että tunnistusvälineen haltijalla on milloin tahansa mahdollisuus tehdä kyseinen ilmoitus; tai
3)tunnistuspalvelua käyttävä palveluntarjoaja on laiminlyönyt 18 §:n 4 momentin tai 25 §:n 5 momentin mukaisen velvollisuutensa tarkastaa tunnistusvälineeseen liittyvän käyttörajoituksen olemassaolon tai tiedon välineen käytön estämisestä tai sulkemisesta.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 1 luvun 1 §:n mukaan
Tarjous sopimuksen tekemisestä ja sellaiseen tarjoukseen annettu vastaus sitovat tarjouksen tekijää ja vastauksen antajaa sen mukaan, kuin jäljempänä kyseisessä luvussa säädetään.

Lain saatavien perinnästä (perintälaki) 4 b §:n 1 momentin mukaan
Tämän lain mukaista perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa.

Perintälain 15 §:n 1 momentin mukaan
Velkoja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka velkojan tai perintää velkojan toimeksiannosta suorittaneen toimeksisaajan tämän lain vastaisesta tai muutoin virheellisestä menettelystä on aiheutunut sille, johon perintä on kohdistettu.

Asian arviointi

Ilman lain tai sopimuksen mukaista perustetta luotonantaja tai muu palveluntarjoaja ei voi esittää vaatimuksia henkilöä kohtaan sellaisen oikeustoimen perusteella, jota hän ei ole tehnyt. Tunnistuslain mukaan pankkitunnusten haltija vastaa tunnusten oikeudettomasta käytöstä, jos tunnistusvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää.

Kuluttajansuojalain mukaan palveluntarjoajan on todennettava kuluttajan henkilöllisyys luottosopimuksen sähköisen tekemisen yhteydessä vahvalla tunnistamisella. Tällainen on tyypillisesti verkkopankkitunnuksilla tehtävä tunnistautuminen.

Nyt arvioitavassa tapauksessa on riidatonta, ettei asiakas ole itse solminut velan perusteena olevaa luottosopimusta, vaan sen on tehnyt rikoksentekijä, jolle luotto on myös maksettu. Tapauksessa ei ole asiakkaan omaa tapahtumakulusta antamaa selvitystä lukuun ottamatta tuotu esille sitä mahdollisuutta, että luottosopimuksen teon yhteydessä henkilöllisyys olisi todennettu vahvalla sähköisellä tunnistamisella. Pankki ei ole lausumassa esittänyt, että riidanalainen luottosopimus olisi vahvistettu asiakkaan pankkitunnuksilla taikka vedonnut siihen, että mahdollinen asiakkaan pankkitunnusten oikeudeton käyttö olisi johtunut asiakkaan huolimattomuudesta. Edellä mainituin syin Pankkilautakunta katsoo asiassa jääneen osoittamatta lain mukainen peruste, jonka nojalla asiakas vastaisi rikoksentekijän tekemään luottosopimukseen perustuvasta velasta.

Pankki on asiassa vedonnut siihen, että asiakas on hyväksynyt velan sen riitauttamisen jälkeen maksamalla sen pankille. Näin ollen asiassa tulee vielä arvioitavaksi, onko asiakas tullut sidotuksi luottosopimukseen maksamalla siihen perustuvan saatavan pankille kesken erimielisyyden käsittelyn.

Lautakunta toteaa, että tietynlainen toiminta voi määrätyissä olosuhteissa olla osoitus sitoutumisesta, jolloin vilpittömässä mielessä oleva vastapuoli voi vedota menettelyyn perustuvaan sitovuuteen. Kuluttajaluottosopimusten osalta vapaamuotoinen sopiminen on kuitenkin nähty uhkana kuluttajan oikeussuojalle, minkä vuoksi kuluttajaluottosopimus on määrämuotoinen oikeustoimi. Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n mukaan kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana.

Nyt arvioitavassa asiassa asiakas on riitauttanut velkaan perustuvan maksuvelvollisuutensa syyskuussa 2024, jonka pankki on vahvistanut vastaanottaneensa, mutta ilmoittanut riitautuksesta huolimatta lähettävänsä muistutuslaskuja ja eräännyttämisilmoituksia. Asiakkaan maksettua velkaa pankki on tiedustellut, onko riitautus yhä aiheellinen. Asiakas on pankille antamassaan vastauksessaan viitannut velan korkeisiin korkoihin ja pyytänyt pankkia vastaamaan velkaa koskevaan reklamaatioon.

Pankkilautakunta pitää asiassa annetun selvityksen perusteella ilmeisenä, ettei velan maksun tarkoituksena ole ollut maksuvelvollisuuden riitauttamisen peruuttaminen vaan kuluriskin vähentäminen. Lautakunta pitää ilmeisenä myös sitä, että pankki on ollut tietoinen asiakkaan tarkoituksesta eikä ole voinut erehtyä luulemaan velan maksua maksuvelvollisuuden hyväksymiseksi. Lisäksi on otettava huomioon, että kyseessä on edelleen kuluttajansuojalain 7 luvussa tarkoitettuun luottosopimukseen perustuva maksuvelvollisuus, johon on sovellettava kyseisen luvun säännöksiä oikeustoimen määrämuodosta.

Yllä mainituin perustein Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakas ole hyväksynyt luottosopimukseen perustuvaa maksuvelvollisuutta ja suosittaa siten pankkia palauttamaan sen perusteella tehdyt maksusuoritukset asiakkaalle.  

Asiakas on lisäksi vaatinut pankkia korvaamaa vahingonrajoittamiseksi otetusta velasta aiheutuneet luottokustannukset. Pankki ei ole kiistänyt vaadetta määrältään.

Annetun selvityksen mukaan pankki on ilmoittanut perintälain vastaisesti jatkavansa vapaaehtoista perintää, vaikka asiakas on kiistänyt maksuvelvollisuutensa asianmukaisella perusteella. Pankkilautakunta katsoo siten pankin olevan perintälain 15 §:n nojalla vastuussa myös niistä luottokustannuksista, joita asiakkaalle on aiheutunut edullisemmasta luotosta, jolla riitautettu luotto on maksettu pankille.

Lopputulos

Pankkilautakunta suosittaa, että pankki palauttaa asiakkaalle täysimääräisesti asiakkaan pankille tekemät riitautettuun luottosopimukseen perustuvat suoritukset sekä korvaa asiakkaalle aiheutuneen vahingon asiakkaan vaateen mukaisesti eli 493,61 euroa.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Tykkä

Jäsenet:
Atrila
Piilo
Punakivi
Tervonen